Nuoret tarvitsevat perheiden kanssa tehtävää työtä sijaishuollon aikana

Tiedote julkaisuvapaa 21.1.2015 klo 9.30

Lapsen huostaanotto ja sijoittaminen kodin ulkopuolelle on aina vahva interventio perheen elämään, ja se on lastensuojelulain mukaan tarkoitettu aina väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Perheiden jälleenyhdistäminen sijaishuollon jälkeen toteutuu käytännössä kuitenkin hyvin harvoin.

Sijaishuollossa asuneiden nuorten mielestä perheiden kanssa pitäisi työskennellä entistä tiiviimmin huolimatta siitä onko perheen jälleenyhdistäminen mahdollista. Nuoret toivoivat selkeämpiä ja pitkäaikaisempia päätöksiä oman tulevaisuutensa suhteen. Nuorten mielestä lastensuojelun ammattilaisten pitäisi myös ottaa heidän mielipiteensä paremmin huomioon. Perheiden kanssa tehtävälle työlle tarvitaankin Lastensuojelun Keskusliiton mielestä valtakunnallisesti yhtenäinen malli.

Tiedot käyvät ilmi Lastensuojelun Keskusliiton tekemästä selvityksestä, jossa kartoitettiin sijaishuollossa asuneiden nuorten näkökulmia sijoituksen aikaisesta työskentelystä heidän syntymäperheidensä ja läheisverkostojensa kanssa. Tiedot selvitykseen kerättiin haastattelemalla yhteensä 13 lastensuojelun jälkihuollon 18‒20-vuotiasta asiakasnuorta. Selvitys on jatkoa vuonna 2013 julkaistulle selvitykselle Samalla puolella - Näkökulmia perheiden jälleenyhdistämiseen lastensuojelussa, jossa näkökulmia aiheeseen kartoitettiin sijaishuoltopaikoilta, vanhemmilta ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä.

Suhteet syntymäperheeseen tärkeitä

Nuorten ja heidän perheiden kanssa oli ennen huostaanottoa ja pitkäaikaista sijoitusta työskennelty pääasiassa avohuollon keinoin. Kukaan haastatelluista nuorista ei palannut syntymäkotiinsa eikä perheiden jälleenyhdistäminen heidän kohdallaan toteutunut. Osalla nuorista ei ollut olemassa huoltajaa, jonka luokse palata tai he olivat menehtyneet sijoituksen aikana. Osalla nuorista olosuhteet kotona eivät olleet muuttuneet eikä kotiin palaaminen ollut mahdollista. Myös lapsen ikä tai oma toive olivat kotiin palaamattomuuden syitä. Vaikka kukaan nuorista ei palannut syntymäperheensä luokse, näkivät nuoret perheiden kanssa tehtävän työn erittäin tärkeänä.

– Syntymäperhe on lapsen perhe koko loppuelämän huolimatta siitä, että perhe ei voi asua yhdessä. Nuoret kokivat erittäin tärkeänä suhteiden ylläpitämisen syntymäperheeseensä. Se on auttanut välttämään väärinkäsityksiä sekä vihan ja katkeruuden tunteita ja estänyt välien rikkoontumisia, kertoo selvityksen tekijä, erityissosiaalityöntekijä Jaana Kivistö.

Nuoret saavat Kivistön mukaan ikään kuin luvan asettua sijaishuoltoon, jos he tietävät että heidän vanhempiensa kanssa työskennellään ja heitä autetaan.

– Työskentely perheiden kanssa lisäisi nuorten mielestä myös heidän ymmärrystään koko prosessia ja tehtyjä päätöksiä kohtaan ja voi sitä kautta vähentää erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä.

Nuoret toivoivat myös selkeitä ja pitkäaikaisia päätöksiä oman tulevaisuutensa suhteen. He toivoivat riittävän pitkiä sijoitusaikoja, jotta muutoksia joko heidän omassa tai perheen elämässä ehtii varmasti tapahtua. Nuoret kokivat, että heitä pitäisi kuulla entistä paremmin koko sijaishuollon prosessin aikana.

– Nuoret haluavat itse vaikuttaa omiin asioihinsa. Lastensuojelulain mukainen lasten kuuleminen ei kuitenkaan toteudu, jos emme aidosti saa selville lasten mielipidettä. Siihen tarvitaan aikaa ja sitoutumista. Nuoret toivoivatkin entistä enemmän kahdenkeskisiä ja vapaamuotoisempia tapaamisia sosiaalityöntekijöidensä kanssa. Nuoret kertoivat myös tarvitsevansa enemmän tietoa päätösten perusteista ja omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan, Kivistö kertoo.

Sijaishuollon aikaiset palvelut eivät yllä kotiin saakka

Nuorten kokemukset tukevat Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2013 tekemää selvitystä, josta kävi ilmi, että perheiden kanssa tehtävästä työstä ei ole vastuussa kukaan, eivätkä työn tekemisen tavoitteet ole selkeitä.

– Meillä on enemmän keinoja tukea vanhemmuutta ennen kuin lapsi sijoitetaan, ja vuoden alussa voimaan tullut sosiaalihuoltolaki on entisestään vahvistanut näitä keinoja. Pulmat syntyvät siinä vaiheessa kun lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Meillä ei ole olemassa yhtenäistä mallia perheiden kanssa tehtävälle työlle sijaishuollon aikana. Nykyiset palvelut eivät aina ulotu kotiin saakka, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen.

Perheiden kanssa tehtävälle työlle tarvitaankin Lastensuojelun Keskusliiton mielestä valtakunnallisesti yhtenäinen malli.

– Mallissa pitäisi selkeyttää ne tavoitteet, jotka pitää saavuttaa, jotta lapsi voisi palata takaisin kotiin, määritellä minkälaisilla keinoilla ja palveluilla tavoitteet toteutetaan, kuka työskentelystä kantaa päävastuun ja miten sitä arvioidaan, Heinonen painottaa.

Syntymäperheiden ja läheisverkoston kanssa työskentely sijoituksen aikana ‒ Nuorten näkökulma. Jaana Kivistö ja Susanna Hoikkala. Lastensuojelun Keskusliitto. ISBN 978-952-7002-07-0 (pdf). Ladattavissa ilmaiseksi Lastensuojelun Keskusliiton verkkokaupasta www.lskl.fi/verkkokauppa 21.1.2015 klo 9.30 alkaen.

Lisätietoja:
Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 329 0029
hanna-mari.savolainen@lskl.fi