HY: Väitöstyö esittelee keinoja luontaisen metsäkasvillisuuden säilyttämiseksi kaupunkimetsissä

Helsingin yliopisto
Viestintä / Viikin tiedekampus
14.4.2009

HY: Väitöstyö esittelee keinoja luontaisen metsäkasvillisuuden säilyttämiseksi kaupunkimetsissä

FM Leena Hambergin 17. huhtikuuta Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa tarkastettava väitös osoittaa, että kaupunkimetsien aluskasvillisuus kärsii virkistyskäytön aiheuttaman tallauksen lisäksi myös reunavaikutuksesta. Tutkimustulosten mukaan metsien pirstomista pieniksi ja kapeiksi metsiköiksi pitäisi välttää, jos luontainen metsäkasvillisuus halutaan säilyttää myös taajamametsissä. Aiemmat tutkimukset kertovat, että suomalaiset arvostavat myös lähiluonnon osalta eniten mahdollisimman laajoja ja koskemattomia metsäalueita.

Taajama-alueilla sijaitsevien metsien aluskasvillisuuden köyhtymistä on selitetty lähinnä virkistyskäytön aiheuttamalla tallauksella. Kuitenkin auringonvalo, tuuli ja ilman epäpuhtaudet pääsevät helposti tunkeutumaan metsään reunojen kautta; samalla metsälajiston elinympäristö muuttuu valoisammaksi, kuivemmaksi ja ravinteikkaammaksi. Ilmiön vaikutuksia taajamametsien aluskasvillisuuteen ei ole tutkittu aiemmin Suomessa, vaikka taajamametsämme ovat usein kooltaan pieniä ja reuna-alueiden osuus koko metsän pinta-alasta on suuri. Hamberg tutki samanaikaisesti sekä reunan että tallauksen vaikutuksia. Hänen tavoitteenaan oli selvittää näiden tekijöiden suhteellinen merkitys aluskasvillisuuden muutoksissa.

Tutkijat keräsivät aineiston pääkaupunkiseudun taajamametsistä ja Lahden seudulta. He sijoittivat näytealat metsien reunoilta sisäosiin (reunavaikutuksen tutkiminen) ja eriasteisesti kuluneille poluille ja niiden ulkopuolelle (tallauksen vaikutusten tutkiminen). Tutkitut metsätyypit olivat mustikka- ja puolukkatyypin kankaita sekä lehtomaisia kankaita.

Heinät valtaavat tallatun pikkumetsän

Tulokset osoittivat, että kasvillisuus on herkkää sekä reunan että tallauksen vaikutuksille. Varvut ja sammalet vähenivät näytealoilla reunavaikutuksen ja tallauksen vuoksi, kun taas valosta ja typestä hyötyvät ruohot, heinät ja pihlaja menestyivät metsien ja polkujen reunoilla. Tulosten perusteella näyttää siltä, että tyypillinen metsäkasvilajisto on muuttumassa taajamametsien reunoilla ravinteisuutta paremmin sietäväksi. Todelliset metsälajit viihtyivät huomattavasti huonommin reunoilla kuin metsien sisäosissa. Tallauksen vaikutukset metsäkasvillisuuteen olivat luonnollisesti voimakkaita poluilla. Jo satunnainen tallaus vähensi tutkittujen kasvilajien runsautta radikaalisti. Tallauksen vaikutukset ulottuivat jopa kahdeksan metriä polun reunasta.

Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että metsien olisi oltava kompakteja, mielellään pyöreitä ja vähintään kolmen hehtaarin kokoisia, jotta niiden sisään jäisi metsäkasvilajistolle sopivia elinympäristöjä. Suljetut havupuuvaltaiset reunat lieventävät reunan aiheuttamia vaikutuksia aluskasvillisuuteen. Ne saattavat hillitä myös liiallista pihlajantaimien runsastumista ja ohjata ulkoilijoiden liikkumista rakennetuille poluille. Polkujen välisen etäisyyden pitäisikin olla vähintään 20 metriä, jotta väliin jäisi alue, jonne polun vaikutukset eivät ulotu.

FM Leena Hambergin väitöskirja "The effects of habitat edges and trampling intensity on vegetation in urban forests" (Reunavaikutus ja kulutus kaupunkimetsien kasvillisuuden muokkaajina) tarkastetaan perjantaina 17. huhtikuuta kello 12 Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Fabianinkatu 33, Sali 13.

Väittelijän yhteystiedot:

Leena Hamberg
Sähköposti: leena.hamberg@metla.fi
Puhelin: 050 321 6446

-----------------------

Sari Gurney
viestintäsihteeri

Viestintäosasto
PL 33 (Fabianinkatu 18), 00014 Helsingin yliopisto
p.(09) 191 22342
sari.gurney@helsinki.fi

www.helsinki.fi/yliopisto