Sijaishuollon tehtävä on selkiytettävä ja toimintaedellytykset turvattava

Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on oikeus laadukkaaseen ja tuen tarpeiden mukaiseen sijaishuoltoon perhe- ja laitoshoidossa. Sijaishuollon paikka osana lasten ja nuorten palveluja ei ole kaikilta osin selvä, koska sijaishuoltoon kohdistuu tällä hetkellä muille toimialoille kuuluvia tehtäviä. Lastensuojelun laitoshoitoon ohjautuu lapsia ja nuoria, joiden tarpeisiin vastaaminen edellyttää tavanomaista laitoshoitoa vankempaa tukea. Voimassa oleva lainsäädäntö ja palvelujen hankintamenettelyt eivät kuitenkaan turvaa kaikkia laadukkaan vaativan laitoshoidon toteuttamisen edellytyksiä. Lastensuojelun Keskusliiton mukaan on tarpeen arvioida kriittisesti, miten erityisen vaativissa elämäntilanteissa olevien lasten ja nuorten tarpeisiin voitaisiin vastata nykyistä paremmin. Keskusliitto vaatii tänään sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylälle luovuttamassaan kannanotossa nykyistä avoimempaa keskustelua sijaishuollon tosiasiallisista haasteista ja sijaishuoltoon kohdistuvista odotuksista toimialasta vastaavien päättäjien, viranomaisten ja sijaishuoltopalveluja tuottavien tahojen välillä sekä mahdollisesta lainsäädännön uudelleenarvioinnista.

Sijaishuollon asema on tunnistettava

Suomalainen sijaishuolto on rakennettu historiansa aikana arvopohjalle, jonka mukaan sijaishuollossa on nähty voitavan vastata monenlaisten lasten tarpeisiin moninaisissa elämäntilanteissa. Sen piirissä olleet lapset ovat tarvinneet suojelua kaltoinkohtelevilta perhe- ja läheissuhteilta, lapsen tilannetta vaarantavalta kasvuympäristöltä, tukea esimerkiksi mielenterveysongelmiin, päihteiden käyttöön tai rikoskierteen katkaisuun. Myös alaikäisten rikoksentekijöiden osalta painottuvat lastensuojelulliset ja hoidolliset toimenpiteet vankeinhoidon sijasta.

Sijaishuolto koskettaa monia lapsia, nuoria ja perheitä. Sijaishuoltoa toteutetaan nykyisin perhehoitona yksityisperheissä toteutuvana sijaisperhehoitona ja luvanvaraisena perhehoitona sekä laitoshoitona erilaisissa lastensuojelulaitoksissa. Palveluita tuottavat julkisen sektorin lisäksi järjestöt ja yrityspohjaiset toimijat. Perhehoito on asetettu ensisijaiseksi sijaishuoltomuodoksi. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaisen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen kohdalla on arvioitava perhehoidon mahdollisuuksia vastata heidän tarpeisiinsa.

– Lastensuojelun ja sijaishuollon asema viimesijaisina palveluina on korostunut entisestään viime vuosien palvelurakenneuudistusten myötä. Uudistuksilla on yritetty siirtää painopistettä entistä enemmän korjaavista palveluista ehkäisevien ja varhaisessa vaiheessa annettavan tuen suuntaan. Palvelurakenteen kehittäminen ja painopisteen muuttaminen edellyttää resursointia, jota ei ole toistaiseksi huomioitu kansallisessa kehittämistyössä riittävästi, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen.

Sote-ratkaisuissa myös lasten ja nuorten korjaavien palvelujen kokonaisuus muotoillaan uudelleen. Sijaishuollon tehtävä on selkiytettävä ja toimintaedellytykset osana tätä palvelukokonaisuutta on turvattava, jotta lapsen oikeus oikeanlaisiin ja oikea-aikaisiin palveluihin toteutuu.

Lasten ja nuorten vaativat tilanteet

Lastensuojelun Keskusliiton kokemuksen mukaan sijaishuoltoon ohjautuu yhä enemmän vaikeissa elämäntilanteissa eläviä lapsia ja nuoria, joiden tarpeisiin vastaaminen on erittäin vaativaa. Tällaisten lasten ja nuorten käyttäytyminen on usein ulospäin oireilevaa, uhkaavaa ja aggressiivista. Monimutkaisiin ongelmavyyhteihin saattaa liittyä päihteidenkäyttöä, mielenterveysongelmia tai muuta erityistä tuen tarvetta edellyttävää pulmaa.

– Osa sijaishuoltoon ohjautuvista lapsista ja nuorista on niin huonokuntoisia, että heidän sijaishuollon toteuttamiseen perhehoidon ja tavanomaisen laitoshoidon keinot ovat riittämättömiä. Sijaishuoltoon tulevien lasten, nuorten ja perheiden haastavat tilanteet ja niihin vastaamisen keinot sekä sijaishuoltoon kohdistuvat odotukset ja niihin vastaamisen mahdollisuudet on tunnistettava nykyistä paremmin, Pitkänen painottaa.

Sijaishuollon osaaminen on turvattava

Jotta näiden lasten tarpeisiin voitaisiin sijaishuollossa asianmukaisesti vastata, tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja ja sijaishuoltopaikkaan erittäin vankkaa ammatillista osaamista sekä riittävää määrää turvallisia ja ammattitaitoisia aikuisia. Käytännössä se tarkoittaa suurempaa henkilöstöresursointia kuin mitä lastensuojelulaki sijaishuollon peruslaitoshoidolta tällä hetkellä edellyttää. Vaativaa laitoshoitoa toteutetaan nykyisin niin sanotuissa erityisyksiköissä.

– Niiden toiminnasta ja toimintaedellytyksistä ei ole kuitenkaan lainsäädäntötasoista sääntelyä. Toimintaa ohjataan valvontaviranomaisten laatimin ohjeistuksin, Pitkänen muistuttaa.

Tämänhetkinen lastensuojelun lainsäädäntö huomioi kaikki alle 18-vuotiaat lapset ja heidän tarpeensa yhtäläisenä kokonaisuutena. Lastensuojelun Keskusliitto nostaa esille kysymyksen siitä, tukeeko voimassa oleva lainsäädäntö ja muu normiohjaus parhaalla mahdollisella tavalla vaativatarpeisten lasten ja nuorten sijaishuollon toteuttamista.

– Lastensuojelulain mukaisen erityisen huolenpidon ongelmaksi on osoittautunut sen määrä- ja lyhytaikaisuus. Käytännön sijaishuoltotyö osoittaa, että tavanomaisen laitoshuollon ja erityisen huolenpidon väliin tarvittaisiin palvelumuoto, mille olisi luotava raamit lastensuojelulaissa. Laissa tulisi huomioida kyseisen palvelun sisältö sekä sen toteuttamisen edellyttämä henkilöstöresursointi ja ammatillinen osaaminen. Tämä tukisi palvelun yhdenmukaista toteuttamista ja kilpailuttamista yhtenevin kriteerein, kertoo Pitkänen.

Sijaishuollon laatu on turvattava

Erityisen haastavissa tilanteissa olevien lasten ja nuorten tarpeisiin vastaavat palvelut ja yksilölliset ratkaisut edellyttävät taloudellista panostusta, koska ne maksavat enemmän kuin tavanomainen sijaishuolto. Nykyiset julkisten palveluiden hankintamenettelyt eivät aina takaa näiden palveluiden tuottamista siitä syystä, että kilpailutuksissa usein ratkaiseva halvin hinta -periaate ei mahdollista riittävän resursoinnin turvaamista. Kilpailutusten myötä minimistä on tullut maksimi. Laitoshoidon työntekijät ovat kovilla, koska he joutuvat usein vastaamaan minimimiehityksellä lasten vaativiin tarpeisiin. Sijoitetun lapsen näkökulmasta sijaishuolto ei välttämättä ole tällöin riittävällä tavalla vaikuttavaa.

– Tähän käytännön sijaishuoltotyössä kohdattuun epäkohtaan tulisi puuttua riittävällä sääntelyllä, tehokkaalla toimeenpanolla ja selkeällä ohjauksella, jotta lapsen oikeus parhaaseen mahdolliseen sijaishuoltoon voidaan turvata, muistuttaa Pitkänen.

Lisätietoja:

Ohjelmajohtaja Miia Pitkänen, Lastensuojelun Keskusliitto
puh. 040 744 6505, miia.pitkanen@lskl.fi