Lastensuojelun työntekijöillä ei ole aikaa kohdata lasta

Julkaisuvapaa 13.3.2013 klo 12.30

Lastensuojelun ongelmat ovat olleet selvillä jo pitkään, mutta tilanteen korjaamiseen ei ole tuntunut löytyvän halua. Lastensuojelun tilaa ryhdyttiin selvittämään vakavasti vasta viime keväänä kun lastensuojelu ei pystynyt pelastamaan 8-vuotiasta tyttöä vanhempien väkivallalta. Lastensuojelun tilaa selvittääkin parhaillaan useita työryhmiä ja tahoja.

Lastensuojelun Keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia halusivat tuoda arviointi- ja selvittämistyöhän mukaan lastensuojelun asiakastyötä tekevien kokemuksen, sillä se on järjestöjen mukaan jätetty huomiotta muissa selvityksissä.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöille ja sosiaaliohjaajille lähetettyyn kyselyyn vastasi lähes 450 työntekijää ja vastaukset ovat surullista luettavaa. Jatkuvasta ylityön tekemisestä huolimatta työntekijöiden aika ei riitä lasten kohtaamiseen, alueelliset erot palveluissa ovat aivan liian suuret, jatkuvat organisaatiomuutokset rasittavat eivätkä työntekijät saa työlleen riittävää tukea. Kyselyssä nousi esiin myös huomattavia puutteita lastensuojelun palvelujärjestelmässä.

Aika menee byrokratiaan

Erityisen huolestuttavaa on, että käytännön työntekijöillä ei ole aikaa tavata lasta. Peräti 84 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että aikaa ei ole riittävästi avohuollon työskentelyssä. 74 prosenttia piti aikaa puutteellisena myös huostaanoton valmistelun yhteydessä ja 78 prosenttia erilaisissa kriisitilanteissa.

– Työaika näyttää menevän tapausten ja tehtävien kirjaamiseen sekä tapaamisten ja neuvotteluiden järjestelyihin, vaikka peräti 70 prosenttia sosiaalityöntekijöistä tekee ylitöitä säännöllisesti, kertoo selvityksen tehnyt VTL Päivi Sinko, Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniasta.

Lastensuojelun ulkopuoliset tahot ovat usein epäilleet sitovien asiakasmitoitusten tehoa. Esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto on lastensuojelua koskevassa tarkastuskertomuksessa linjannut, että järkevämpää olisi kiinnittää huomio tehtävärakenteisiin asiakasmitoitusten sijaan. Kentän työntekijät ovat kuitenkin eri mieltä. Yli 60 prosenttia kyselyyn vastanneista piti asiakasmäärien mitoitusta tarpeellisena.

– Sitovia asiakasmääriä on syytä harkita vakavasti. Lapsilähtöinen ja lapsen edun mukainen lastensuojelu toteutuu vain kohtaamalla lapsi ja luomalla häneen keskusteluyhteys. Kohtuullinen asiakasmäärä työntekijää kohtaan on ainoa asia, mikä mahdollistaa lapsen kohtaamisen ja toimivan vuorovaikutuksen, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro.

Palveluissa puutteita

Kyselyssä nousi esille myös vakavia puutteita lastensuojelun palvelujärjestelmässä. Lastensuojelulaki korostaa ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen tärkeyttä, mutta 89 prosenttia vastaajista piti sen resursseja riittämättöminä. Selkein vaje on perheneuvolatoiminnassa, jonka ennaltaehkäisevää työtä piti riittämättömänä 67 prosenttia vastaajista. Myös viranomaisyhteistyö koettiin haastavaksi. Suuria ongelmia on vastaajien mielestä erityisesti lastensuojelun ja lastenpsykiatrian välillä.

– Se, että selkeimmät palveluvajeet ovat ehkäisevän työn ja avohuollon puolella on lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta kestämätöntä, Sauro korostaa.

Olemassa olevia ongelmia eivät helpota jatkuvat organisaatiomuutokset.

– Muutoksia tapahtuu jatkuvasti, mutta ne eivät näytä olevan kovin suunnitelmallisia eivätkä työntekijät näe niiden mielekkyyttä, kertoo Päivi Sinko.

Lastensuojelu kokee myös jäävänsä kaikkein vaikeimmissa tilanteissa liian yksin. Selvityksen perusteella näyttää selvältä, että lastensuojelun organisaation rakenteet, työlle annettu tuki ja käytettävissä olevat resurssit eivät tue sellaista lastensuojelutyötä, johon lastensuojelun ammattilaisilla olisi osaamista, valmiudet ja hyvin vahva tahto.

– Monet näistä asioista ovat olleet tiedossa jo pitkään. Tilanteen korjaamiseksi ei kuitenkaan ole tehty riittäviä toimenpiteitä. Nyt viimeistään on kuitenkin jo tekojen aika. Meidän on pystyttävä varmistamaan, että 8-vuotiaan tytön kuolemaan johtaneet tapahtumat eivät toistu koskaan, korostaa Seppo Sauro.

Sauron mielestä lastensuojelua pitäisi ehdottomasti suunnitella ja johtaa entistä enemmän kansallisella tasolla.  Lastensuojelulain mukainen kuntien lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on teoriassa hyvä väline palvelujärjestelmän puutteiden havaitsemiseen ja palveluiden kehittämiseen. Käytännön työntekijöille ja heidän työlleen suunnitelmalla on harvoissa kunnissa merkitystä.

– Lastensuojelu hyötyisi nyt valtionhallinnon vahvemmasta ohjauksesta ja tuesta. Lastensuojelulle suunnattava raha olisi myös ehdottomasti korvamerkittävä edes osittain. Näinhän tehdään esimerkiksi Norjassa, missä korvamerkitään tiettyjä, tärkeitä asioita, Sauro korostaa.

Olisiko jo tekojen aika. Lastensuojelun asiakastyössä toimivien näkemyksiä lastensuojelun nykytilasta. Päivi Sinko ja Kaisu Muuronen. Lastensuojelun Keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry 2013. ISBN 978-951-9424-96-5 (pdf).

Julkaisu ladattavissa Lastensuojelun Keskusliiton verkkosivuilta http://www.lskl.fi/tiedotteet 13.3.2013 klo 12.30 alkaen tai ottamalla yhteyttä tiedottaja Hanna-Mari Savolaiseen.

Tutustu myös Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian tiedotteeseen sekä lastensuojelun pelastusohjelmaan www.talentia.fi

Lastensuojelun Keskusliitto on vuonna 1937 perustettu lastensuojelualan kattojärjestö, joka ajaa lapsen etua, vaikuttaa yhdessä jäseniensä kanssa lapsia koskevaan päätöksentekoon ja yhdistää eri tahojen asiantuntemuksen. Liiton jäseninä on 97 järjestöä ja 36 kuntaa tai kuntayhtymää.  Lisätietoja www.lskl.fi

Lisätietoja:
Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
Lastensuojelun Keskusliitto
puh. 044 329 0029
hanna-mari.savolainen@lskl.fi