Virukset ovat osa DNA-sormenjälkeämme

Monet virukset jättävät infektion jälkeen perintöainestaan ihmisen kudoksiin. Nykyaikaisten DNA-tekniikoiden avulla nämä virusten ”sormenjäljet” voidaan määrittää ja analysoida ihmisen kudoksesta jopa vuosikymmeniä tartunnan jälkeen. – Ihmisen kudokset ovat kuin elinikäinen arkisto, josta käy ilmi, millaisia viruspatogeeneja henkilö on elämänsä aikana kohdannut, kuvaa Helsingin yliopiston kliinisen virologian professori Klaus Hedman.

Nyt tutkijat ovat ensimmäisen kerran osoittaneet, että virus-DNA:ta voi analysoida myös kauan sitten kuolleiden ihmisten luista. Virologien ja oikeuslääketieteen tutkijoiden yhteistyön tuloksena toisessa maailmansodassa kaatuneiden, Itä-Karjalan metsissä jopa 70 vuotta maanneiden sotavainajien luista löydettiin parvorokkoviruksen DNA:ta. Tutkimuksessa oli mukana 106 vainajan luunäytteet, ja parvorokkoviruksen DNA:ta löytyi lähes joka toiselta.

Parvorokkovirus on nykyään yleinen lastensairauksien aiheuttaja. Sotavainajista löydettyä virustyyppiä ei kuitenkaan ole tavattu kiertävänä Suomessa 1970-luvun jälkeen.

– Kartoittamalla ja analysoimalla virusten geenejä vanhoista ihmisnäytteistä käsityksemme virusten kehityksestä ja levinneisyydestä syvenee. Tuloksia voidaan verrata nykyvirusten muotoihin ja taudinaiheuttamiskykyyn, minkä ansiosta edellytykset ehkäistä ja hävittää infektiotauteja paranevat, Hedman sanoo.

UUDENLAINEN DNA-SORMENJÄLKI

Kahden sotavainajan luista löytynyt virus-DNA oli peräisin sellaisesta parvorokkovirustyypistä, jota ei tiettävästi koskaan ole esiintynyt pohjoismaissa. Tutkijat vertasivat näiden tunnistamattomien vainajien omaa DNA-profiilia luista löytyneeseen viruksen DNA:han ja pystyivät näin osoittamaan, että vainajat olivat todennäköisesti Neuvostoliiton armeijan sotilaita.

– Tällainen ihmisen oman DNA:n ja virus-DNA:n yhdistelmä saattaa auttaa sekä tunnistamaan nykyajan vainajia – mikä tekee siitä uuden apuvälineen oikeuslääketieteellisessä tunnistamisessa – että selvittämään muinaisten ihmisten liikehdintää maapallolla, toteaa Helsingin yliopiston geneettisen oikeuslääketieteen professori Antti Sajantila.

MATKALLA AJASSA TAAKSEPÄIN

Tutkimusryhmän yhteistyö oikeuslääketieteen tutkijoiden kanssa sai alkunsa ryhmässä väitöstutkimustaan tekevän FM Mari Toppisen ajatuksesta: Toppinen oli kuuntelemassa muinaistutkimusta koskevaa luentoa ja alkoi pohtia, voisiko virus-DNA:ta löytyä kenties jopa kauan sitten kuolleiden vainajien luista.

– Pitihän idea ilman muuta tarkistaa! Tulos olikin melkoinen yllätys ja avasi koko maailmalle aivan uuden tutkimusalueen, Hedman sanoo.

Nyt Helsingin yliopiston virustutkijoiden ja oikeuslääketieteen tutkijoiden muodostama arkeovirologian tutkimusryhmä jatkaa matkaansa ajassa taaksepäin. – Olisihan huikean mielenkiintoista selvittää, minkälaisia viruksia kierteli esimerkiksi keskiajan eurooppalaisissa tai kuinka erikoisia olivat ne virukset, jotka kiertelivät Etelä-Amerikassa ennen eurooppalaisten mantereelle tuloa.

Lisätietoja:

Professori Klaus Hedman
Puh. 050 4482801
Sähköposti: klaus.hedman@helsinki.fi

Professori Antti Sajantila
Puh. 0400 605205
Sähköposti: antti.sajantila@helsinki.fi

 

Reference: Toppinen M, Perdomo MF, Palo JU, Simmonds P, Lycett SJ, Söderlund-Venermo M, Sajantila A and Hedman K. Bones hold the key to DNA virus history and epidemiology. Sci. Rep. 5, 17226; doi: 10.1038/srep17226 (2015)

****************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, tiedottaja, Helsingin yliopisto / Academic Medical Center Helsinki (AMCH)
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi, 050 406 2043