Saammeko lautaselle Euroopan puhtainta ruokaa myös tulevaisuudessa? – Suomella ei varaa epäonnistua EU:n ministerineuvostossa

Maatalousneuvoston on linjattava jämäkästi keinot, joilla parannetaan maatalousyrittäjien asemaa ruokamarkkinoilla. Kaikki olemassa oleva tieto osoittaa, että markkinoiden tasapaino on järkkynyt. Keskittyneen kaupan asema on vahvistunut niin, että se syö elintilaa markkinoiden muilta osapuolilta.

Tarvitsevatko maatalousmarkkinat julkisen sektorin ohjaustoimia, on kysymys, joka herättää kiivaita näkemyseroja jäsenmaiden välillä. Suomen linjan on oltava kirkas: ruuan tuotannon varmistamisen kanssa ei voida ottaa mitään riskejä.

EU:n epäsuotuisat alueet tarvitsevat tuotantoon sidottuja tukia ja kiintiöitä tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi. Suomen tavoite tuotantoon sidotuissa tuissa on 15 prosenttia suorasta tuesta ja se on välttämätön tuotannon kannuste. Tuen sitominen tuotantoon ei lisää maatalouden tukea, vaan vaikuttaa tuen kohdentumiseen tiloille.

Sokerikiintiöjärjestelmän jatkosta on pöydällä Suomen tavoitteita lyhyempi jatkokausi. Euroopan parlamentinkin tukema sokerikiintiöiden jatko vuoteen 2020 luo parempaa suunnittelupohjaa pitkäjänteiselle tuotannolle myös Suomessa.

Uudistus on lisäämässä tukijärjestelmiin hallinnollista taakkaa huomattavasti. Erityisesti viherryttämisen ja Suomessa laajassa käytössä olevan ympäristötuen yhteensovittamisella olisi mahdollista oleellisesti pienentää valvonnan kustannuksia ja viljelijöiden työtä. Ruotsin tavoite huomioida metsä osana viherryttämistä on meidän kannalta erittäin kannatettava.

Euroopan parlamentin tavoitteiden mukaisesti on tuen ehtoina olevien täydentävien ehtojen määrää vähennettävä. Samoin viherryttämisen sanktiointi pitää kohtuullistaa koskemaan vain viherryttämisestä.

Lisätietoja:
puheenjohtaja Juha Marttila, 050 341 3167