Mainettaan parempi hoito - tiesitkö tämän insuliinista?

Insuliini on paitsi elimistön verensokerin tasapainoa säätelevä hormoni myös tärkeä osa diabeteksen hoitoa. Tyypin 1 diabetesta sairastavalle insuliini on elinehto, ja sitä käytetään myös edenneen tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Silti yllättäen tähän jo lähes sata vuotta käytössä olleeseen lääkehoitoon liittyy ihmisten mielissä sitkeästi virheellisiä käsityksiä ja uskomuksia, jotka tarpeettomasti varjostavat lääkkeen mainetta. Diabeteslääkäri Tero Saukkonen Novo Nordiskilta avaa muutamia niistä.

Myytti: Tyypin 2 diabetesta sairastava ei tarvitse insuliinia

Fakta: Tyypin 2 diabeteshoito aloitetaan elämäntaparemontilla ja verensokeria alentavilla tablettilääkkeillä. Kyseessä on kuitenkin etenevä sairaus, ja haiman toiminnan heikentyessä myös insuliinihoito on useinotettava osaksi tehokasta hoitosuunnitelmaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että insuliini on se “viimeinen oljenkorsi” potilaan epäonnistuttua omahoidossa. Diabetes on yksilöllinen sairaus, joten myös insuliinihoidon tarpeen ilmeneminen vaihtelee. Potilaalla voi olla hyvistä elintavoista huolimatta perinnöllinen alttius haiman insuliinierityksen nopeammalle hiipumiselle.

Myytti: Insuliinin pistäminen on vaivalloista ja kivuliasta

Fakta: Nykyaikaisilla välineillä insuliinin pistäminen on lähes täysin kivutonta, kunhan muistaa vaihtaa erittäin ohueksi hiotun neulan tarpeeksi usein. Pistäminen on myös helppoa, ja sen oppii nopeasti niin pieni lapsi kuin vanhempikin potilas. Nykyaikaiset pistosvälineet muistuttavat tavallisia kyniä ja kulkevat helposti repussa tai povitaskussa työpaikalle, kouluun ja harrastuksiin. Ne on myös suunniteltu niin, ettei ennen pistämistä tarvita ylimääräisiä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi käsien tai pistoskohdan ihon desinfiointia.

Myytti: Insuliini on elimistölle vieras hormonivalmiste

Fakta: Insuliinia annostellaan pistämällä, ja siksi siihen liitetään valitettavan usein mielikuva elimistön ulkopuolelta tulevasta vieraasta aineesta. Insuliini on kuitenkin varsinainen “luomutuote” eli elimistön oma hormoni, jonka pääasiallisiin tehtäviin kuuluu verensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan säätely. Jos diabetesta sairastavan elimistö ei itse tuota riittävästi insuliinia, sitä on saatava ulkoisesti. Diabeteksen hoitomuodoista insuliini on eniten tutkittu vaihtoehto potilaan hyvään hoitoon.

Myytti: Kaikki insuliinit ovat samaa ainetta

Fakta: Insuliinia tarvitaan ihmisen elimistössä vaihtelevia määriä riippuen muun muassa vuorokaudenajasta, ateriarytmistä ja liikunnan määrästä. Insuliinien kehitys on ollut haastavaa, koska potilaiden tarpeet ovat niin yksilöllisiä ja insuliinihoidolta vaaditaan sopeutumista erilaisiin arkisiin tilanteisiin. Tästä syystä markkinoilla on useita eri tavoin vaikuttavia insuliinimolekyylejä, jotka ovat erilaisia sekä vaikutusmekanismiltaan että vaikutusajaltaan. Myös insuliinisukupolvet ovat keskenään erilaisia: esimerkiksi 1940-luvulta alkaen kehitettyjä NPH-insuliineja käytetään edelleen, mutta niiden vaikutustapa ei vastaa kovin hyvin elimistön insuliinin tarpeeseen. Käytössä ovatkin yleistyneet 1990-luvulta alkaen kehitetyt insuliinijohdokset, joiden tavoitteena on jäljitellä paremmin insuliinin luonnonmukaista vaikutusta. Kaikkien insuliinien tehtävänä on laskea verensokeria, mutta lääkekehityksen tavoitteena on parantaa myös potilaiden elämänlaatua ja vähentää insuliinihoidosta koituvia haittoja.

Myytti: Diabeteksen hoito on kaikille samanlaista

Fakta: Diabetes ei ole yhtenäinen sairaus, vaan käsittää useita sairauden tyyppejä, joille yhteistä on veren suurentunut sokeripitoisuus. Sairauden alatyypitkään eivät ole aina selkeästi toisistaan erotettavissa ja lisäksi diabeteksen luonne saattaa muuttua taudin edetessä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös hoidon tulisi perustua potilaan yksilölliseen tarpeeseen.

Yhden diabeteksen ääripään eli tyypin 1 diabeteksen hoidossa insuliinikorvaushoito on elinehto, mutta yksilölliset tarpeet pitkävaikutteisen eli perusinsuliinin ja lyhytvaikutteisen eli ateriainsuliinin käytölle vaihtelevat. Toisen yleisesti tunnetun alaryhmän, tyypin 2 diabeteksen, hoitoon on käytettävissä laajalti hoitovaihtoehtoja, joiden valintaan vaikuttavat potilaan oma lähtötilanne, ikä, sairauden eteneminen jne. Itselle parhaiten sopivan hoidon löytää usein vain kokeilemalla.

Myytti: Insuliini lihottaa

Fakta: Kun insuliinihoito aloitetaan tyypin 2 diabeetikolle, voi painossa näkyä väliaikaisesti pientä nousua. Tämä johtuu siitä, että verensokerin tasaantuessa hoidon myötä sokeria ei enää poistu virtsan mukana, vaan varastoituu rasvana elimistöön. Painonnousu on kuitenkin yleensä vältettävissä, mikäli insuliinihoidon aloittamisen yhteydessä kiinnitetään huomiota myös ruokavalioon. Eri insuliinit myös vaikuttavat painonnousuun eri tavoin.

Tyypin 2 diabeteksessa painonhallinta ja elintapojen muutos painon laskemiseksi on oleellista myös siksi, että runsas ylipaino heikentää insuliinin tehoa (ns. insuliiniresistenssi) ja insuliiniannokset saattavat kasvaa todella suuriksi.

Insuliinin historiaa:

• Vuonna 1921 kanadalaiset tiedemiehet Charles Best ja Frederick Banting onnistuivat eristämään insuliinia koirien haimasta. Ennen tätä diabetes oli verrattain nopeasti kuolemaan johtava sairaus.
• Ensimmäiset potilaat hoidettiin teollisesti valmistetulla insuliinilla vuonna 1923, Insuliinituotannon aloittivat samoihin aikoihin amerikkalainen lääkeyritys Eli Lilly Yhdysvalloissa ja tanskalainen Novo Nordiskin (silloin Nordisk Insulinlaboratorium) Euroopassa. Myös ensimmäiset suomalaiset potilaat saivat insuliinihoitoa vuonna 1923.

Lisätietoja:

Karoliina Vuopala
Yhteiskuntasuhde- ja viestintäjohtaja
Novo Nordisk Farma Oy
p. 050 4320708
kvup@novonordisk.com

Tero Saukkonen
Lääketieteellinen johtaja
Novo Nordisk Farma Oy
p. 040 843 3339
tskk@novonordisk.com

www.novonordisk.fi