Matalat tulot, puutteellinen asuminen ja leskeys lisäävät laitoshoitoa

Puoliso vähentää ja leskeksi jääminen lisää laitoshoitoon siirtymisen todennäköisyyttä. Todennäköisyys on erityisen suuri, yli kolminkertainen, kun puolison kuolemasta on kulunut enintään kuukausi verrattuna niihin, joiden puoliso on elossa. Todennäköisyys laskee, kun puolison kuolemasta kuluu aikaa. Laitoshoidon tarve saattaa vähentyä, jos ja kun lesket ajan kuluessa oppivat elämään yksin. Miesten ja naisten tulokset ovat samansuuntaisia. Kotihoitoa tulisikin Einiön mukaan kohdistaa juuri leskeksi jääneille. Sairauksista dementia, Parkinsonin tauti, aivohalvaus, masennusoireet ja muut mielenterveysongelmat, lonkkamurtuma sekä diabetes lisäävät ikäihmisten todennäköisyyttä siirtyä laitoshoitoon.

Elina Einiön tutkimus on tärkeä ja ajankohtainen nyt, kun sosiaali- ja terveyspoliittinen tavoite maassamme on se, että mahdollisimman moni voi asua vanhana kotonaan.

Valtiotieteiden maisteri Elina Einiön tutkimuksessa oli mukana yhteensä yli 280 000 yli 65-vuotiasta henkilöä, joiden pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seurattiin tammikuusta 1998 syyskuuhun 2003. Laitoshoidoksi määritellään terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa tai vastaavissa yksiköissä tapahtuva pitkäaikainen hoito, joka kestää yli 90 vuorokautta tai on vahvistettu pitkäaikaishoidon päätöksellä. Tutkimuksessa käytetty aineisto koottiin väestörekistereistä, sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereistä ja lääkerekistereistä.

Elina Einiö väittelee valtiotieteellisessä tiedekunnassa sosiologian alaan kuuluvasta aiheesta ”Determinants of Institutional Care at Older Ages in Finland” 21.1. klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksen auditoriossa XIV (Unioninkatu 34). Väitöskirja on sähköisesti luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-226-047-5

Väittelijän yhteystiedot:

Elina Einiö, puh. (09) 191 241 45, s-posti elina.einio@helsinki.fi