Laiskiainen ja viherlevä elävät symbioosissa

Jo 1800-luvulla kuvattu Trichophilus welckeri -levä on erikoistunut laiskiaisiin; levää on löydetty ainoastaan laiskiaisten karvoista. Trichophilus siirtyy ilmeisesti ensimmäisten elinviikkojen aikana emoilta poikasille. Tuore tutkimus osoittaa, että tämän viherleväsuvun lajit ja laiskiaislajit ovat evoluution kuluessa eriytyneet yhdessä, levä- ja laiskiaislajien muodostamina parivaljakkoina. Tietty Trichophilus-laji on symbioosissa tietyn laiskiaislajin kanssa. Saman laiskiaislajin Trichophilus-levät olivat pitkistä maantieteellisistä etäisyyksistä huolimatta yhteneväisiä. 

Lisäksi tulokset osoittivat, että myös muut levälajit ehtivät laiskiaisten elämän aikana pesiytyä niiden karvojen syviin uurteisiin. Näyttää siltä, että laiskiaislajit ovat niin hitaita, että ympäristöstä leviävät viherlevät voivat kasvaa niiden turkissa. Laiskiainen laskeutuu puusta maahan noin kerran viikossa.

Tutkijat keräsivät kaikkien kuuden tunnetun laiskiaislajin karvoja neljästä maasta: Brasiliasta, Costa Ricasta, Panamasta ja Ranskan Guianasta. Tutkimusaineisto koostui 71 laiskiaisyksilön karvoista. Laiskiainen maastoutuu vivahteikkaan turkkinsa ansiosta niin hyvin trooppiseen metsään, että karvanäytteiden saaminen ei ollut helppoa. Yhden laiskiaisen havaitsemiseen saattoi mennä päivä, vaikka siihen kiinnitetty elektroninen panta kertoi tutkijoille eläimen olevan näköetäisyydellä. 

Tutkijat eristivät karvoista DNA-näytteitä, joista he rakensivat DNA-kirjastoja. Niistä saatujen 426 sekvenssin avulla he erottelivat karvoista niissä elelevät aitotumalliset eliöt. Karvojen uurteista löytyi iso eliöiden kirjo: ripsiseläimiä, sieniä, alkueläimiä, hämähäkkejä ja oletusten mukaisesti viherleviä. 73 prosenttia karvoista sisälsi levää.

Lisätietoa
Tutkija, yliopistonlehtori Jaanika Blomster
Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
jaanika.blomster@helsinki.fi
P. (09) 191 57822

Valokuva: Milla Suutari