Journalismi elää objektiivisuudesta

Journalismin objektiivisuus ja totuudenmukaisuus pitää selkeyttää alan ja sen tutkimuksen käsitteellisen ja käytännöllisen elinvoimaisuuden vuoksi, väittää FM Aki Petteri Lehtinen.

– Muuten jää epäselväksi, miten yhteisö, saati liberaali demokratia voisi toimia ilman viestintää, yhteisymmärrystä ryhmäuskomusten ylittävistä yhteistä todellisuutta koskevista käsityksistä.

Tiedolliset ydinkäsitteet on silti kyseenalaistettu jo vuosikymmenten ajan. Kriitikot pitävät käsitteitä tieto-opillisesti kestämättöminä tai käytännössä saavuttamattomina ideaaleina.

Digiajan moniäänisyys moniarvoisessa maailmassa on hämärtänyt käsitteitä entisestään sekä lisännyt todellisuuskäsitysten välisiä konflikteja. Journalistinen tieto ajankohtaisaiheineen altistuu herkästi objektiivisuuden ja totuudenmukaisuuden vastaisille kritiikeille.

– Journalistisessa tiedonhankinnassa ei ole tukena tieteen metodologiaa ja aikaa, Lehtinen sanoo.

Journalistinen tieto haastetaan

Journalistista työtä ohjaavat vaihtoehtoiset käsitykset – kuten tasapuolisuuden asettaminen tavoitteeksi – voivat kuitenkin johtaa valheiden, vääristelyn ja propagandan sallivaan kaikki käy -relativismiin. Totuuden suhteellisuutta käsitejärjestelmiin korostava relativismi voi vaarantaa journalismin tiedollisen identiteetin ja autonomian vastuullisen sananvapauden puolustajana.

– Todellisuutta käsitteellistään ja arvotetaan eri tavoin. Se ei ole syy luopua objektiivisuudesta ja totuudenmukaisuudesta, vaan päinvastoin mitä polttavin peruste niiden uudelleenmuotoilulle.

Journalistien huoli nousi esiin keväällä päätoimittajien ja Journalistiliiton julkilausumissa vihapuhetta vastaan ja vastuullisen sananvapauden puolesta.

Myös yleisöt odottavat journalismilta analyyttisyyttä, kriittisyyttä ja syvällisyyttä, kertovat tuoreet kyselytutkimukset. Käsitteellinen selkeys tukee journalismin elinehtoja: muuttuvista media-alustoista riippumatonta ajankohtaistiedon luotettavuutta ja uskottavuutta.

Lehtinen vastaa relativismin asettamiin haasteisiin pragmatistisen filosofian pohjalta. Objektiivisuudesta onkin ehkä yllättäen virinnyt taas keskustelu juuri pragmatismin piirissä.

– Tiedon ymmärtäminen ”objektivisesti” on naiivia, mutta relativismiin voi vastata filosofisesti ja käytännöllisesti pätevälläkin tietokäsityksellä.

Uusi journalismin filosofia

Käsitteelliset taustaoletukset määrittävät pitkälti journalismin käytäntöjä ja niiden tuloksia, johtavat filosofit, viestinnän tutkijat ja journalistit ovat todenneet. Journalismilla ei silti ole omaa ”filosofiaansa” akateemisena suuntauksena, kuten on muilla yhteiskunnan keskeisillä toiminta-alueilla: tieteellä, taiteella, historialla, oikeudella ja uskonnolla.

– Journalismin parhaat tiedolliset ja eettiset käytännöt antavat oivan lähtökohdan niiden tutkimukselle, joka puolestaan voi tarjota välineitä parempaan journalismiin, Lehtinen arvioi.

Filosofisessa tarkastelussakin lähtökohta ohjaa journalismin tutkimuksen suunnan: käytäntö filosofisena ongelmanasetteluna sisällyttää tutkimukseen myös abstrakteina pidetyt käsitteet.

– Tiedon inhimillistä rakentuneisuutta korostavien käsitysten vahvat argumentit on huomioitava, jotta objektiivisuuskäsityksestä tulee filosofisesti ja journalistisesti kestävä, Lehtinen toteaa.

– Journalisteilla ja muilla kansalaisilla on oikeus totuuden käsitteeseen. Muuten he eivät voi vedota objektiivisen todellisuuden epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Objektiivisuus löytyy käytännöstä

Pragmaattinen objektiivisuus keskittyy tiedonhankinnan menetelmään ja sitä ohjaaviin normeihin kokonaisvaltaisena ”tutkimusprosessina” totuudenmukaisen tiedon tavoittelussa ja esittämisessä. Selkeämpi tietokäsitys puolestaan tukee eettisesti demokratiaprosessin ylläpitämistä ja kehittämistä.

– Journalismin uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta tärkeintä lienee, että uusi tietokäsitys hahmottelee kriteerit journalistisen kokonaisraportin totuudenmukaisuuden arvioinnille. Yksittäisistä faktoista on harvoin erimielisyyttä, mutta niitä voi käyttää miten vain, mihin tarkoitukseen tahansa.

Väitöskirja pyrkii yhtäältä huomioimaan journalismin nykytilanteen ja toisaalta parantamaan käsitteellisiä välineitä osaksi journalismin ja liberaalin demokratian pitkäjänteistä harjoittamista ja monitieteellistä tutkimusta.

– Näkökulmien ja arvojen moninaisuus on kiistämätöntä. Siitä ei seuraa, että kaikki väitteet todellisuudesta olisivat yhtä paikkansapitäviä tai kaikki arvottaminen yhtä oikeudenmukaista.

Aki Petteri Lehtinen väittelee viestinnän alaan kuuluvasta aiheesta Journalismin objektiivisuus: pragmaattinen tietokäsitys ja relativismin haaste moniarvoisessa maailmassa perjantaina 3. kesäkuuta 2016 klo 12 Helsingin yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XII (Unioninkatu 34, 3. krs.). Väitöskirja on 24.5. alkaen luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1076-3