Ilmastonmuutos siirtää vesilintujen talvehtimisalueita

Näiden kolmen lajin keskitalven yksilömäärät ovat kasvaneet meillä ja naapurissamme yhteensä yli 130 000 yksilöllä viimeisen 30 vuoden aikana. Vastaavasti talvehtimisalueidensa eteläreunalla, Ranskassa, Irlannissa ja Sveitsissä lajien määrät ovat pudonneet yhteensä lähes 120 000 yksilöllä. Useissa maissa lajien talvehtijamäärät ovat tippuneet puoleen.

– Suomessa muutos on ollut voimakkainta telkällä ja tukkasotkalla, joiden talvehtijamäärät ovat monikymmenkertaistuneet, kertoo intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Ilmaston lämpeneminen selittää yhdeksän Euroopan maan vesilintumäärien muutoksia, sillä alkutalven lämpötila on noussut Etelä-Suomessa noin 3,8 astetta vuosien 1980–2010 aikana. Vuosittaiset muutokset vesilintujen runsauksissa ovat yhteydessä alkutalven lämpötilaan. Lämpiminä vuosina määrät kasvavat talvehtimisalueen pohjoisreunalla ja vähenevät eteläosissa. Kylminä vuosina tilanne on päinvastainen, pakkanen ja jää työntävät vesilintuja yhä etelämmäksi.

– Pohjois-Euroopassa vesilintumäärät ovat voimakkaasti yhteydessä alkutalven lämpötilaan, mutta Etelä-Suomen lämpötilan perusteella voidaan selittää jopa Ranskassa talvehtivien telkkien ja Hollannissa talvehtivien isokoskeloiden vuosittaista runsausvaihtelua, Lehikoinen täsmentää.

Vesilintujen talvialueen muuttuminen voi vaikuttaa niiden suojelutilanteeseen, koska linnut eivät välttämättä talvehdi enää niille varta vasten perustetuilla suojelualueilla. Levinneisyysmuutokset voivat myös lisätä lajien metsästysmahdollisuuksia pohjoisessa ja puolestaan heikentää niitä etelässä. Lajit reagoivat muuttuvaan ilmastoon eri tavoin, jonka takia myös lajien väliset vuorovaikutussuhteet saattavat muuttua.

– Jos esimerkiksi suosittu riistalaji harvinaistuu levinneisyyden eteläreunalla ilmastonmuutoksen myötä, niin siirtääkö se metsästyspainetta muihin lajeihin, Lehikoinen pohtii. Muutokset tarkoittavat myös sitä, että Suomella on yhä suurempi vastuu talvehtivien vesilintujen suojelusta, Lehikoinen jatkaa.

Tiedot perustuvat kansainvälisiin keskitalven vesilintulaskentoihin sekä suomalaisiin talvilintulaskentoihin ja tulokset on julkaistu Global Change Biology -sarjan verkkosivuilla.

Lisätietoja:
Aleksi Lehikoinen
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
09-19128851