Yliopisto-opinnoissa pärjää optimismilla, ymmärtämiseen pyrkimisellä ja vastuunotolla

Heikkilä havaitsi myös, että opintojen alkuvaiheessa saa kohtuullisia arvosanoja, vaikkei pyrkisikään syvälliseen ymmärtämiseen. - Kertooko tulos nykyisten yliopisto-opiskelijoiden luonteesta vai siitä, millaisiin ajattelu- ja toimintatapoihin yliopiston oppimisympäristö heitä ohjaa? Heikkilä kysyy.

Psykologi Annamari Heikkilä on tutkimustyönsä lisäksi ollut alusta alkaen mukana Helsingin yliopiston opintopsykologisten palveluiden kehittämisessä ja vakiinnuttamisessa ja ohjannut uransa aikana satoja yliopisto-opiskelijoita erilaisissa opiskeluun liittyvissä ongelmissa.

Heikkilä tarkastelee väitöksessään yliopisto-opiskelua useiden teoreettisten näkökulmien valossa. Näkökulmia yhdistämällä hän rakentaa moniulotteisen kuvan opiskelusta
yliopistossa, ei ainoastaan älyllisenä vaan myös tunteita sisältävänä prosessina.

Tutkimukseen osallistui Helsingin yliopiston opiskelijoita useista eri tiedekunnista. Kolmessa osatutkimuksessa Heikkilä tutki ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Hän ryhmitteli opiskelijat
erilaisiin profiiliryhmiin opiskelutavan ja motivaation suhteen. Sitten hän tarkasteli näiden ryhmien välisiä eroja sekä opintomenestyksen että hyvinvoinnin suhteen. Neljännessä osatutkimuksessa hän tutki tarkemmin sitä, miksi opiskelijat olivat valinneet tietyn alan.

Huolimatta siitä, että karsinta yliopistoon on tiukka, yllättävän suuren osan opiskelijoista opiskelutapojen ja motiivien muodostama profiili ei ollut järin suotuisa. Epäedullisessa profiilissa yhdistyivät ongelmat oman oppimisen säätelyssä, haastavien tehtävien
välttely ja epäonnistumisen ennakointi. Tähän ryhmään kuuluvat opiskelijat raportoivat eniten stressiä ja opiskelu-uupumusta.

"Epäakateemiseksi" nimettiin opiskelijaryhmä, jolla ei ollut ongelmia oman oppimisensa ohjaamisessa, joka oli kohtuullisen optiminen, mutta ei ilmaissut pyrkivänsä ymmärtämiseen ja tiedon kriittiseen arviointiin. Tällaisellakin lähestymistavalla nyky-yliopistossa näyttää pärjäävän: vaikka opiskelijoiden profiilit erosivat toisistaan selvästi, erot opintomenestyksen välillä olivat suhteellisen pieniä.

Kiinnostus on Annamari Heikkilän tutkimuksen mukaan keskeinen sytyke opiskeluun hakeutumiselle. Alkuvaiheen opinnot ovat edelleen pääosin osallistumista
massaluennoille, missä opiskelijalta ei edellytetä henkilökohtaista panosta eikä omien ajatusten esittämiseen ja kehittelyyn tarjoudu luontevasti mahdollisuuksia. - Hukkaammeko näin tiukan seulan läpi käyneiden ja alastaan kiinnostuneiden opiskelijoiden potentiaalia sosiaalistamalla heidät opintojensa alkuvaiheessa kuulijan rooliin? Heikkilä pohtii.

Psykologian maisteri Annamari Heikkilän väitöskirja "University Students' Approaches to Learning, Self-regulation, and Cognitive and Attribtional strategies - Connections with Academic Success and Well-Being" tarkastetaan Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 15.4. klo 12.00 osoitteessa Siltavuorenpenger 3A salissa 302 (Anatomiatalo).

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Opettajankoulutuslaitos tutkimuksia 325.

Väittelijän yhteystiedot:
Annamari Heikkilä
gsm 050 4150 275
s-posti annamari.heikkila@helsinki.fi