50 vuotta liikenneonnettomuustutkintaa – Kalevi Laine on nähnyt satoja kolariautoja

Kalevi Laine nimitettiin Pohjanmaan alueen liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntaan syyskuussa 1972. Tuolloin Suomessa kuoli liikenteessä yli tuhat ihmistä vuosittain. Liikenneturvallisuus on 50 vuodessa parantunut roimasti, mutta Suomen hallituksen tavoitteeseen, nolla liikennekuolemaa vuoteen 2050 mennessä, on vielä matkaa. Nykyään liikenteessä menehtyy reilu 200 ihmistä vuosittain.

Jotta liikenneonnettomuuksia voidaan vähentää, niiden syistä tarvitaan perusteellista tietoa. Siksi tutkijalautakunnat tutkivat joka ikisen kuolemaan johtaneen tie- tai maastoliikenneonnettomuuden Suomessa. Kalevi Laineen tehtävänä on tarkastaa Pohjanmaan alueella tapahtuneissa kolarissa olleet ajoneuvot ja yrittää selvittää, onko onnettomuuden taustalla ollut esimerkiksi tekninen vika tai ajoneuvon huono kunto.

- Ajoneuvoista selvitetään jarrujen kunto sekä se, toimiiko ohjaus. Lisäksi tarkastan rengaspaineet ja urasyvyyden, ja arvioin, onko renkaiden kunto ollut keliin sopiva. Yleisin autoon liittyvä ongelma on renkaissa, eli ne ovat olosuhteisiin nähden huonot. Katson tarkkaan myös valot, sekä selvitän, ovatko turvalaitteet olleet käytössä ja toimineet niin kuin pitää, Laine kertoo.

Eri puolilla Suomea toimii 20 tutkijalautakuntaa, joissa on kaikkiaan noin 250 jäsentä. Niissä on asiantuntijoita ajoneuvotekniikan lisäksi poliisista sekä lääketieteen, tienpidon ja käyttäytymistieteen aloilta. Onnettomuudesta tutkitaan sen kulku, olosuhteet, riskitekijät ja seuraukset, mutta siinä ei oteta kantaa syyllisyys- tai korvauskysymyksiin.

Onnettomuuksien tutkinta ja tuloksien raportointi ovat olleet konkreettisti myötävaikuttamassa liikenneturvallisuuteen. 800 tutkitun onnettomuuden kokemuksella Laineella on hyvä näppituntuma liikenneturvallisuuden ongelmakohtiin.

- 70-luvulla autoihin tuli turvavyöt ja niiden käyttöpakko. Lisäksi talvirenkaat tulivat pakollisiksi, ja se kaikki on parantanut oleellisesti liikenneturvallisuutta. Myös autojen korirakenteeseen on tullut turvallisuutta tuovia muutoksia. Ehdottomasti suurin kehitys onkin tapahtunut autoissa. Jos voisin johonkin asiaan vaikuttaa, niin se olisi autokannan uudistaminen. On selviö, että uudet autot ovat turvallisempia. Mutta aika harvoin autosta löytyy syy onnettomuuteen, suurin syy on selkänojan ja ratin välissä, Laine painottaa.

Uteliaisuus on pitänyt Kalevi Laineen mukana lautakuntatyössä vuosikymmeniä. Salapoliisin tavoin hän yrittää saada selville, mitä onnettomuustilanteessa on tapahtunut.

- Tykkään ratkoa ongelmia, ja onnettomuustutkinnassa kiinnostaa totuuden selvittäminen. Esson baarissa on usein ne suurimmat asiantuntijat, mutta heidän tarinansa eivät aina pidä paikkansa. Sen sijaan lautakunnassa pyritään huomioimaan ja käsittelemään kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

Onnettomuustutkinnan keskeisimpänä tavoitteena on liikenneturvallisuuden edistäminen. Tutkinnan pohjalta lautakunta antaa turvallisuutta parantavia ehdotuksia, jotta vastaavanlainen onnettomuus ei enää toistuisi. Tapahtumien syiden selvittäminen on tärkeää myös omaisten vuoksi.

- Erityisen hyvin mieleen on jäänyt tapaus vuosikymmenten takaa, jossa henkilöauto ajautui suoralla tiellä kesäkelillä päiväsaikaan kuorma-auton eteen. Tämäntyyppiset onnettomuudet saattavat olla tahallisia, mutta tässä tapauksessa arveltiin, että tapahtuneelle voisi olla joku muukin selitys. Autoa tutkiessani huomasin, että moottorin kyljestä oli irronnut pala, ja sieltä pilkisti kiertokangen pää. Ei tuntunut loogiselta, että tällainen vika olisi syntynyt kolarissa. Moottorin kyljestä puuttuva pala löytyikin noin 50 metriä ennen onnettomuuspaikkaa. Ilmeisesti kuljettaja oli säikähtänyt kiertokangen pään aiheuttamaa kolinaa ja siksi tehnyt ajovirheen. Uskon, että omaisille oli suuri helpotus tietää, ettei teko ollut tahallinen, Laine muistelee.