Kansanedustajilta varovaista tukea: JHL-nuoret vaativat nollatuntisopimusten kieltämistä

“Me odotamme nyt puolueilta linjauksia siitä, miten toimeentulon varmuutta nollatuntisopimuksilla työskentelevien kohdalla parannetaan. Lainsäätäjillä on vastuu työntekijöiden yhdenvertaisuudesta,” sanoo Reetta Keränen, Pääkaupunkiseudun JHL-nuorten puheenjohtaja.

Pääkaupunkiseudun JHL-nuoret kysyivät eduskuntaryhmien kantoja nollatuntisten sopimusten käyttöön. Kansanedustajat suhtautuivat niihin varsin kriittisesti yli puoluerajojen. Haastatelluista kansanedustajista Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Anna Kontula (vas.), Annika Saarikko (kesk.), Maria Tolppanen (ps.), Tytti Tuppurainen (sd.) ja Jyrki Yrttiaho (vasenr.) pitivät niitä ongelmallisina ja suhtautuivat vähintäänkin varovaisen myönteisesti lainsäädäntömuutoksiin. Arto Satonen (kok.) korosti enemmän sosiaaliturvalainsäädännön päivittämistarvetta.

Monet työnantajat käyttävät 0-40-tuntisia työsopimuksia kiertääkseen työehtosopimusten ja lakien takaamat työntekijän oikeudet, kuten irtisanomissuojan ja sairausajan palkan.

”Tällaiset nollatuntisopimukset eivät ole koskaan työntekijän kannalta edullisia, vaikka niitä perustellaan työmarkkinoiden joustamisella myös työntekijän suuntaan. On mahdollista järjestää sellaisia joustavia työnteettämisen muotoja, joissa työntekijälle taataan joku varmuus toimeentulosta sekä irtisanomissuoja,” Keränen painottaa. Lisäksi Pääkaupunkiseudun JHL-nuoret katsoo, että työnantajat on velvoitettava maksamaan palkka sairausajalta sekä järjestämään ainakin vähimmäistyöterveyshuolto kaikille työntekijöilleen.

JHL-nuoret vaatii, että työsopimukseen on aina merkittävä vähimmäistuntimäärä, jonka mukainen palkka työnantajan on maksettava, vaikka ei tarjoaisi töitä. Lisäksi työnantaja on velvoitettava huomioimaan työvuorosuunnittelussa työntekijän mahdollinen opiskelu.

Lisätietoja:

Reetta Keränen, lähihoitaja

Pääkaupunkiseudun JHL-nuorten puheenjohtaja

p. 0407303889

reetta.keranen@gmail.com

jhl.fi/nuortenvoimalla

Kansanedustajien vastauksia, haastattelut nähtävissä videolla: http://www.youtube.com/user/jhlnuoretpks

Alanko-Kahiluoto (vihr.) totesi, että “lainsäädännössä pitäisi tehdä uudistuksia sillä tavalla, että näitä sopimuksia ei voi tehdä.” Hänen mielestään pitäisi lisäksi “pohtia sitä, että voidaanko nollasopimuksen sijasta tarjota vakituista työtä tai paremmin ennustettavaa työtä esimerkiksi vuokratyöntekijänä.”

Kontula (vas.) linjasi, että edes osa-aikaisten työsuhteiden kohdalla nollatuntisopimusten käyttö ei ole perusteltua. “Nollasopimukset pitäisi kieltää, me ollaan puolueena tätä ajettu jo pitkään.” 

Saarikko (kesk.) sanoi suhtautuvansa aika penseästi nollatyösopimuskulttuuriin ja että “tämä aihe nollatyösopimukset ei ole keskusteluttanut eduskuntatalossa toistaiseksi riittävästi.” Hänen nähdäkseen kansanedustajilla ei ole tarpeeksi tietoa siitä, että työelämä on harvoin enää vakituista päivätyötä.

Satonen (kok.) listasi suurimmaksi ongelmaksi “miten tää meidän sosiaaliturvajärjestelmä näiden epätyypillisten työsuhteiden kanssa toimii yhteen.”

Tolppanen (ps.) linjasi, että “nollasopimukset on ehdottomasti kiellettyjä, nollasopimukset on ehdottomasti tuomittavia, ne ovat orjatyösopimuksia.” Hänen mielestään työntekijällä on oikeus tietää etukäteen työvuoroistaan ja työtuntien määrästä.

Tuppurainen (sd.) kertoo SDP:n kannaksi, että nollatuntisopimuksista täytyy pyrkiä pois. “Työ on kuitenkin toimeentuloa varten. Sillä palkalla, mitä työstä saa, pitää tulla toimeen ja nollatyösopimukset ei riitä turvaamaan toimeentuloa.”

Yrttiaho (vasr.) kertoo Vasenryhmän kannasta, että “ehdottomasti vastustamme sitä, että tällainen täysin oikeudeton tila on ja että se koskee kymmeniätuhansia pääasiassa nuoria työntekijöitä.” Hänen näkemyksensä mukaan tarvittaisiin lakimuutoksia sekä työlainsäädännön että toimeentulon puolella.

Tietoja nollatuntisopimuksesta

Nollatuntisopimukset ovat erilaisia “tarvittaessa töihin” -työsopimuksia, joilla työntekijät tekevät töitä joko suoraan työnteettäjäyrityksen palkkalistoilla tai vuokratyöyrityksen kautta. Vaikka työsopimus olisi toistaiseksi voimassa oleva, on viikkotyöajaksi voitu määritellä 0–40 tuntia. Sopimus voi myös olla määräaikainen siten, että se tehdään aina erikseen sovittavien työvuorojen ajalle, esimerkiksi vain muutamaksi tunniksi. Ihmiset tekevät töitä niin, että edellisenä iltana soitetaan ja kutsutaan töihin, jos kutsutaan. Toisaalta nollatuntisopimuksia käytetään myös työvuoroluettelolla sovittaviin töihin ja paljon laajemmin kuin vain esimerkiksi sairauslomasijaisuuksiin. Tällainen työnteettämisen tapa ei ole enää mitenkään poikkeuksellinen. Sitä käyttävät etenkin yksityiset työantajat, mutta myös kunnat ja valtio – niin muuttofirmat, mediatalot kuin hoitolaitoksetkin. Räikeimpänä ongelma näkyy vuokratyössä, ja siksi vuokratyö usein nouseekin kärkenä näistä asioista puhuttaessa.