Taiteesta avain arvokkaaseen elämään myös lastensuojelussa

Päivi Känkäsen lastensuojelun toimintakäytäntöihin liittyvä tutkimus osuu ajankohtaiseen keskusteluun lasten osallisuudesta. Väittelijä  porautuu taidelähtöisten työmenetelmien soveltamiseen lastensuojelussa. Hänen tutkimuksensa  on lastensuojelussa laatuaan ensimmäinen Suomessa ja se valaisee yli vuosikymmenen mittaista kehittämistyötä. Känkänen etsii taiteen keinoin mahdollisuuksia, joissa lapsi ja nuori voi olla aidosti osallinen, oman asiansa omistaja ja tarinansa kertoja.

Känkäsen mukaan lastensuojelun toisinaan hyvin institutionaalisten piirteiden kuormittamissa rakenteissa tarvitaan kontrollista vapaata mahdollisuuksien tilaa. Tilaa, joka olisi vapaa aikuislähtöisistä toiveista, jotka alituiseen pyrkivät määrittämään, miten lapsen tai nuoren tulisi olla suhteessa itseensä ja maailmaan. Lastensuojelussa tarvitaan monenlaisia tapoja kommunikoida lasten ja nuorten kanssa. Tässä tehtävässä voi olla avuksi symbolinen etäisyys, taiteen metaforinen suoja. Itseilmaisuun vapauttava suoja voi tarjoutua vaikkapa roolivaatteiden, kasvomaskin tai varjoteatterin turvin. Joidenkin lasten ja nuorten kohdalla toiminnallinen tai taiteelliseen itseilmaisuun perustuva työskentely saattaa olla jopa ainoa mahdollinen lähestymistapa tai keino ilmaisukyvyn elävöittämiseen tunnemuistoja herättävällä tavalla.  

Känkänen osoittaa, että taiteellisesta toiminnasta voi avautua innostava ja uusia elämyksiä tarjoava maailma lastensuojelun piirissä oleville lapsille ja nuorille. Tutkimus kertoo myös koskettumisesta ja onnistumisen kokemuksista. Tutkimuksen havainnot kumpuavat läsnäolosta, osallisuudesta ja pitkässä prosessissa kehkeytyneestä tiedosta. Tutkimus on tiiviissä yhteydessä käytäntöön. Känkänen keräsi suurimman osan tutkimusaineistostaan valtion koulukodeissa toteutetuissa taidepainotteisissa hankkeissa. Tutkimuksen koulutusinterventioihin ja ryhmätoimintaan sisältyvillä työpajoilla käytettiin metodisina työvälineinä elämäkerrallista työskentelyä, rap-musiikin tekemistä, teatterityöskentelyä sekä haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia.

Kasvatustyön ja hoitoalan ammattilaiset sekä taiteilijat kehittivät tekemällä ja kokeilemalla yhdessä nuorten kanssa  työskentelytapoja, jotka tuntuivat kiinnostavilta ja kutsuvilta. Tutkimus erittelee taiteen merkitystä kommunikaation, itseilmaisun ja jäsentämisen tilana lastensuojelussa. Tutkimus luo uutta käsitteistöä taidelähtöiseen työskentelyyn lastensuojelussa ja etsii perusteluja taideperustaisten tutkimuskäytäntöjen yleistymiselle sosiaalitieteissä.

Suomalainen lastensuojelu elää murrosvaihetta, jossa sen toimintatavat on saatettu lähemmän tarkastelun kohteeksi. - Standardien rinnalle tarvitaan luovia kokeiluja, jonka jälkeen päästään soveltamisen tutkimiseen, Päivi Känkänen toteaa.  - Resurssivajeiden tunnistamisen lisäksi kauaskantoiset kehittämistoimet tarvitsevat tuekseen neuvokkaita rakenteellisia ja asenteellisia muutoksia.

Päivi Känkänen väittelee valtiotieteellisessä tiedekunnassa 15.6. klo 12 sosiaalityön alaan kuuluvasta aiheesta ”Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia”. Väitöstilaisuus järjestetään Metsätalon salissa 1 (Unioninkatu 40). Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-911-4

Päivi Känkänen on työskennellyt vuodesta 2000 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (entinen Stakes) lastensuojelun ja taidelähtöisten menetelmien tutkijana ja kehittäjänä.

Tutkijan yhteystiedot:

p. 029 524 7167, paivi.kankanen@thl.fi

---

Ystävällisin terveisin

Maria Peltonen

Tiedottaja

Viestintä ja yhteiskuntasuhteet

PL 33, 00014 Helsingin yliopisto

puh. 050 406 2047, s-posti maria.peltonen@helsinki.fi