Tulppa vai vuoto leikkauksen jälkeen – riskien tasapainottelua

Koska erityisesti suuriin leikkauksiin liittyy laskimoveritulpan riski, leikkauspotilaille annetaan yleensä veren hyytymistä ehkäisevää lääkitystä. Hyytymistä ehkäisevä lääkitys kuitenkin samalla lisää vakavan verenvuodon riskiä. Kansainvälinen CLUE-tutkijaryhmä on nyt selvittänyt veritulppien ja vakavien verenvuotojen riskiä urologisissa syöpäleikkauksissa sekä muissa urologisissa leikkauksissa.

Urologisia syöpäleikkauksia koskevassa katsauksessa käytiin läpi 71 tutkimusta, joissa oli raportoitu leikkaukseen liittyvästä oireisesta veritulpasta tai leikkaukseen liittyvästä verenvuodosta. Tutkimukset koskivat 14 erilaista syöpäleikkaustyyppiä.

Tutkimuksessa selvisi, että muun muassa virtsarakon avoimessa tai robottiavusteisessa poistoleikkauksessa hyytymisenestolääkitys vähentää huomattavasti veritulppien muodostumista ja lisää vain hiukan verenvuodon riskiä.

– Näissä leikkauksissa hyytymisenestolääkityksen käyttö neljän viikon ajan leikkauksen jälkeen on selvästi perusteltua, toteaa CLUE-ryhmän vetäjä, dosentti Kari Tikkinen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Sen sijaan matalan riskin eturauhassyöpäpotilaille tehdyissä tähystys- tai robottiavusteisissa eturauhasleikkauksissa hyytymisenestolääkitys vähensi vain hyvin vähän veritulppien määrää ja samalla lisäsi verenvuodon riskiä.

Toisessa katsauksessa tarkastelun kohteena oli 37 tutkimusta, jotka koskivat yhtätoista erilaista urologista, ei syöpään liittyvää leikkausta. Tulosten perusteella estolääkityksen käyttäminen on perusteltua muun muassa munuaisensiirtoleikkauksissa korkean riskin potilailla, mutta useissa muissa urologisissa leikkauksissa lääkityksen aiheuttama vuotoriski on suurempi kuin veritulppien estossa saavutettu hyöty.

Molemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, että hyytymisenestolääkityksen käytössä on paljon eroavuuksia. Tämä ei Tikkisen mukaan ole yllättävää, koska aiheesta ei ole aikaisemmin tehty systemaattisia katsauksia eikä hoitosuositusten luomiseksi ole sen vuoksi ollut riittävästi tietoa.

– Kiinnostava havainto oli se, että veritulpan riski säilyi jotakuinkin samanlaisena leikkauksen jälkeisten neljän viikon ajan, kun taas vakavat verenvuodot tapahtuvat muutaman päivän kuluessa leikkauksesta. Tällä hetkellä monissa matalan riskin toimenpiteissä ylihoidetaan veritulppariskiä, kun taas korkean riskin toimenpiteissä alihoidetaan, koska ei käytetä lääkitystä riittävän pitkään, Tikkinen toteaa.

Lisätietoja:

Dosentti Kari Tikkinen, Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen sairaala
Puh. 050 525 0971
Sähköposti: kari.tikkinen@gmail.com

www.clueworkinggroup.com

Viitteet:

Tikkinen KAO, et al. Procedure-specific Risks of Thrombosis and Bleeding in Urological Non-cancer Surgery: Systematic Review and Meta-analysis. Eur Urol (2017) http://dx.doi.org/10.1016/j.eururo.2017.02.025

Tikkinen KAO, et al. Procedure-specific Risks of Thrombosis and Bleeding in Urological Cancer Surgery: Systematic Review and Meta-analysis. Eur Urol (2017) http://dx.doi.org/10.1016/j.eururo.2017.03.008

European Urology -lehdessä julkaistut tutkimukset ovat osa CLUE-tutkimusryhmän ROTBUS-tutkimusprojektia.

Euroopan urologiyhdistys julkaisee mailman ensimmäisen urologisen toimenpidekohtaisen Trombiprofylaksia-hoitosuosituksen vuosipäivillään Lontoossa 24.-28.3.2017. Lisätietoja: http://uroweb.org/guidelines/

********************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi  050 406 2043