Suomalaislaivojen yhteismessi edistää kulttuurisesti monimuotoista yhteiseloa

FM Anne Ala-Pöllänen tarkastelee väitöstutkimuksessaan Suomen lipun alla purjehtivilla rahtilaivoilla työskentelevien miehistöjen laivaelämää. Laivat olivat sekamiehitettyjä, mikä tarkoitti kolmea kansallisuutta, suomalaisia, virolaisia ja filippiiniläisiä samassa miehistössä. Sekamiehitys on suomalaislaivoilla melko uutta, sillä Suomi oli viimeinen EU-maa, joka salli ei-EU-kansalaisten työskentelyn laivoillaan. Aineistona on vuosina 2013-2015 kolmella Suomen lipun alla purjehtivalla rahtilaivalla tehdyt kenttätyöt. Tutkimus keskittyy miehistön yhteistyöhön ja arjen rakentumiseen työyhteisössä.

Erilaiset pelot ja käsitykset hierarkiasta

Suomalaisten ja filippiiniläisten käsitykset hierarkiasta poikkesivat toisistaan. Suomalaisten kannattivat tasa-arvoisempaa paradigmaa, kun taas filippiiniläiset olivat tottuneempia selkeään työnjakoon ja hierarkian mukaiseen asemaan. Erityisissä vapaammissa tilanteissa nämä asetelmat kuitenkin kääntyivät päinvastaisiksi: esimerkiksi messissä suomalaiset istuivat määrätyillä paikoillaan ja filippiiniläiset ruokailivat vapaammin.

Miehistön sisäistä yhtenäisyyttä hiersi suomalaisten kokema uhka työpaikkojen häviämisestä. Filippiiniläisiä puolestaan vaivasi suomalaisia työtovereita heikommat edut, sillä heille samasta työstä maksettiin huonompi palkka eikä työsuhde ollut pysyvä.

Kohtelias isäntä-vieras -asetelma

Suomalaisessa sekamiehityksessä miehistö oli jakautunut kulttuurisesti kahtia eri kansallisuuksien viettäessä aikaansa pääosin omissa porukoissaan. Tämä poikkeaa kansainvälisillä laivoilla yleisemmästä tavasta miehittää alus useamman kuin kolmen kansallisuuden merimiehillä. Tutkimuksissa onkin todettu, että jos kansallisuudet ovat pieniä, on ystävyyssuhteita helpompi muodostaa yli kansallisuus-, hierarkia- ja osastorajojen.

Suomalaisissa sekamiehitetyissä laivoissa yhteiselo toimikin lähinnä eräänlaisen kohteliaan isäntä-vieras-asetelman hengessä: toisiin tutustuttiin, mutta suhteet vaikuttivat varovaisilta ja etäisiltä. Laivat olivat edelleen leimallisesti suomalaisia. Työnteko ja esimerkiksi ruokailu noudattivat suomalaisille laivoille tyypillisiä tapoja.

Filippiiniläiset epäitsenäisiä?

Selkeitä haasteita yhteistyön toimivuudelle asetti erityisesti filippiiniläisen kansipäällystön työskentely. Suomalaiset ja virolaiset pitivät filippiiniläisiä perämiehiä epäitsenäisinä työntekijöinä, joille ei voi antaa oma-aloitteisuutta edellyttäviä tehtäviä, vaikka työskentely vahtiperämiehenä sitä edellyttää.  Tätä selittää se, että filippiiniläisillä on taustallaan valtion organisoima järjestelmä lähettää kansalaisiaan ulkomaille töihin. Useat merimiesten itsensä korostamat piirteet, kuten sopeutuvaisuus ja uhrautuvaisuus periytyvät tästä järjestelmästä. Lisäksi heidän asemallaan perheen ja suvun pääasiallisena elättäjänä on merkitystä työhön orientoitumisessa. Pelko työpaikan menettämisestä aiheuttaa muun muassa riskien välttelyä, mikä osaltaan vaikutti heidän käyttäytymiseensä sekä maineeseensa epävarmoina ja epäitsenäisinä työntekijöinä. Myös varustamot pitivät yhteyttä pääosin suomalaisiin päällystön jäseniin marginalisoiden näin filippiiniläiset perämiehet ja konemestarit.

Yhteismessi ja selkeät säännöt edistävät yhteiseloa

- Näen kuitenkin tutkimukseni perusteella mahdollisuuksia kehittää suomalaisesta sekamiehityksestä järjestelmä, joka tukee miehistön kehittymistä yhtenäiseksi ja toisia osapuolia hyväksyväksi yhteisöksi, Anne Ala-Pöllänen sanoo. - Tässä auttaa muun muassa suomalaisilla aluksilla jo omaksuttu yhteismessi, joka ei lähtökohtaisesti erottele päällystöä ja miehistöä eri tiloihin. Lisäksi kannustaminen yhteisen vapaa-ajan viettoon sekä selkeät säännöt työnteossa auttavat yksilöitä sopeutumaan uuteen kulttuurisesti monimuotoiseen yhteiseloon.

FM Anne Ala-Pölläsen väitös tarkastetaan Helsingin yliopistossa 29.4.