Yläkouluoppilaan ujous - rikkaus vai rasite?

Uudessa opetussuunnitelmassa jokainen oppilas nähdään aktiivisena toimijana koulutehtävissä.

– Entä jos oppiminen yhdessä tekemällä, ajattelemalla, suunnittelemalla ja tutkimalla ei

ole kaikille lapsille ominaista? kysyy Silja Kukkoaho Helsingin yliopistossa tarkastettavassa tuoreessa väitöksessään.

– Ujolle nuorelle uudet, yllättävät ja stressaavat opetustilanteet ja puolivieraat koulukaverit saattavat olla painajainen.

Ujous on synnynnäinen temperamentin piirre

Ujous on yksi synnynnäisistä temperamentin piirteistä, tapa toimia ja reagoida tietyissä tilanteissa. Yksilölliset temperamentin piirteet ovat osa ihmisen persoonallisuutta, jota puolestaan esimerkiksi ympäristö muokkaa. Siksi tavalla, jolla ujo oppilas tulee kohdatuksi koulun ihmissuhteissa ja opetusjärjestelyissä, on merkitystä.

Kukkoahon väitöksessä ujon näkökulmasta kirjoittaneet oppilaat kertoivat voimakkaasta pelosta ja fyysisistä oireista, kun he joutuivat uudessa tilanteessa tekemisiin tuntemattomien oppilaiden kanssa. Oppilaiden välinen vieraus, ujon puhumattomuus ja vetäytyvyys työskentelytilanteessa sai sekä ujot että ei-ujot nuoret suhtautumaan vähättelevästi ja ennakkoluuloisesti toisiinsa.

Jos ei-ujot oppilaat kohtasivat ujon empaattisesti ja ylläpitivät keskustelua tai jos ujo voitti ujoutensa ja osallistui, yhteistyö sujui. Työskentely kasvatti keskinäistä hyväksyntää, rakensi hyvää ilmapiiriä. Oppilaat saattoivat myös ystävystyä. Sen sijaan töiden epätasainen jakautuminen ja puhumattomuus saivat ei-ujot oppilaat voimakkaasti kritisoimaan tilannetta jälkikäteen ja ujon nuoren tuntemaan yksinäisyyttä ja selviytymispelkoa.

Tutkimuksen toteutuksesta - miten kohdata ujo oppilas?

Kukkoaho toteutti laadullisen tutkimuksensa yläkoulussa. Aineistona hän käytti kahta aineenopettajien tarinallista ryhmähaastattelua ja 52 yhdeksännen luokan oppilaan lyhyttä eläytymiskertomus-kirjoitelmaa. Tutkimukseen osallistuneet yläkoulun opettajat kuvailivat ujon oppilaan olevan erilainen olemukseltaan ja vuorovaikutussuhteiltaan muihin oppilaisiin verrattuna. Synnynnäisistä temperamentin piirteistä tietämätön reipas ja rempseä opettaja saattaa miettiä, mikä oppilasta oikein vaivaa. Hiljainen, katsetta ja huomiota välttelevä, itsekseen vetäytyvä nuori voi saada toiset oppilaat vierastamaan ujoa, mikä voi johtaa yksinäisyyteen koulussa. Muutamat opettajat kuvailivat myös ujojen oppilaiden kykyä tehdä yksin ikäisekseen poikkeuksellisen itsenäisiä ja rohkeita päätöksiä.

Opettajien mukaan ujon oppilaan tapa olla tekemisissä muiden kanssa voi pitkän ajan kuluessa muuttua. Kielteiset kokemukset saattoivat tehdä ujon aggressiiviseksi tai aikaisempaa vetäytyvämmäksi. Myönteiset kokemukset toisista ja turvallisesta ympäristöstä saivat ujon lisäämään kontaktia toisiin ja rohkaistumaan.

Eettinen näkökulma

Tutkimukseen osallistuneiden opettajien taitavaan ujon oppilaan kohtaamiseen liittyi voimakas eettinen näkökulma. Ujoa autettiin kiusallisissa tilanteissa, esimerkiksi oppilaan epäonnistuessa, suhtautumalla häneen poikkeuksellisen sensitiivisesti ja muiden huomiota herättämättä. Merkittäväksi työvälineeksi osoittautui myös oppilaiden kehonkielen - ilmeiden ja eleiden - lukeminen ja tulkinta.

Ujon erilaisuus sekä murrosikäisten taipumus vieroksua toisenlaisuutta vaativat opettajalta valppautta. Opettajat kertoivat ainekohtaisista säännöistään, opetusrutiineistaan ja opetuksen suunnittelustaan ennaltaehkäisevässä työrauhan rakentamisessa ja ujon oppilaan suojelemisessa.

Aina eivät koulun normit tai käytänteet tukeneet ujoa oppilasta. Silloin opettajat päätyivät henkilökohtaisiin ja jopa koulun normien vastaisiin moraaliratkaisuihin ujon oppilaan parhaaksi saavuttaakseen opetus- ja kasvatustavoitteensa. Esimerkkinä tällaisesta oli antaa joukkoruokailua pelkäävän ujon oppilaan syödä koululounaansa luokassa.

Itä-Suomen, Jyväskylän ja Turun yliopistojen kymmenvuotisen Alkuportaat – seurantatutkimuksen tulokset osoittivat opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksella olevan enemmän merkitystä oppimistuloksiin kuin esimerkiksi oppimateriaaleilla tai luokkakoolla. Kukkoahon tutkimuksessa ujon kohtaaminen osoittautui opettajille monitasoiseksi haasteeksi ja oppilaille vuorovaikutustaitoja vaativaksi. Niinpä ujouden ymmärtäminen lisää tasa-arvoa oppilaiden välillä ja opettajan taitoa kohdata erilainen oppija erilaisin pedagogisin toimintavoin. Riittävä temperamenttitieto voi kehittää myös opettajan kykyä ohjata oppilaita ja itseään sallia erilaisuutta, mikä tukee opiskelua ja hyvinvointia koulussa.

Silja Kukkoahon tutkimustietoa voidaan soveltaa myös muissa ammateissa, joissa tarvitaan kykyä kohdata ujoja ja vetäytyviä ihmisiä ymmärtävällä ja työroolin velvoittamalla tavalla.

Kasvatustieteen maisteri Silja Kukkoaho väittelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 16.6. klo 12 aiheesta Näkymätöntä näkyväksi: Ujon oppilaan kohtaaminen yläkoulussa. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Siltavuorenpenger 3A (Athena), auditorio 107. Väitöskirja on sähköisesti luettavissa e-thesiksessä osoitteessa http://www.urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3220-8

Väittelijän yhteystiedot:

Silja Kukkoaho, puh. 050 538 5772, s-posti silja.kukkoaho@eduvantaa.fi