Kriisipuhelimeen 500 puhelua päivässä – maaseudulta soitetaan kuitenkin aiempaa vähemmän

Kriisipuhelin on perustettu vuonna 1970 ehkäisemään itsemurhia. Se on tarkoitettu kriisissä oleville ja heidän läheisilleen. Esimerkiksi perheen vaikea tilanne tai maaseutuyrittäjyyden tuomat paineet voivat olla syitä keskusteluavun hakemiseen. Paha olo ja tunne keskusteluavun tarpeesta riittää.

– Monella suomalaisella on vahva yksin pärjäämisen eetos, eikä apua haluta hakea. Aina kriisin keskellä ei kuitenkaan löydä itse ratkaisuja ja vaikeudet voivat johtaa kuoleman ajatuksiinkin. Keskusteluavun tuella uusia ratkaisukeinoja voi löytyä, olo helpottua ja toiveikkuus jälleen herätä, kertoo tukihenkilötoiminnan suunnittelija Veli Kaukkila Suomen Mielenterveysseurasta. Kaukkila toimii myös Maaseudun tukihenkilöverkon ohjausryhmän jäsenenä.

 – Avun hakemista saattaa jarruttaa se, ettei uskota auttajan ymmärtävän kaupungin ulkopuolella elävien elämää ja arkea. Kriisipuhelimessa päivystäjä ei kuitenkaan yritä ratkaista soittajan ongelmia, vaan etsii yhdessä soittajan kanssa ratkaisukeinoja ja voimavaroja. Soittajalle voi olla vapauttavaa jo se, kun hän kertoo ensimmäistä kertaa huolestaan ihmiselle, joka kuuntelee tuomitsematta. Kriisipuhelimessa neuvotaan tarvittaessa myös jatkoavun hakemisessa.

Kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 joka päivä läpi kesän: arkipäivisin kello 9.00–07.00 ja viikonloppuisin sekä juhannuksena kello 15.00–07.00. Puhelimeen vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset. Puhelu maksaa operaattorin perimän hinnan verran.

Kriisipuhelimeen tulee vuosittain noin 180 000 soittoa, joista noin 50 000 pystytään vastaamaan. Alkuvuoden aikana soittoja on tullut reilu 10 000 edellisvuotta enemmän.