Väitös: DLBCL, primaari ja sekundaari keskushermostoilmentymä, hoito ja ennaltaehkäisy

PCNSL on harvinainen ja aggressiivinen b-solulymfooma. Valtaosa potilaista (76%) saadaan remissioon suuriannosmetotreksaattipohjaisilla sytostaattihoidoilla, mutta vasteet jäävät lyhytkestoisiksi mediaani tautivapaanajan ollessa 20kk. Taudin uusiutuessa ennuste on hyvin huono, mutta nuoremmilla ja hyväkuntoisilla potilailla voidaan yrittää edetä uuteen induktiohoitoon, jota täydentää korkea-annoshoito autologisen kantasolusiirteen turvin.

PCNSL:n hoidollinen haaste on taudin sijainti veriaivoesteen (BBB) takana. Ehjä BBB rajoittaa useampien lääkeaineiden keskushermostopitoisuuksia, eikä terapeuttisiin pitoisuuksiin päästä. Hypertonisella mannitoli-infuusiolla ruiskutettuna suoraan joko karotis- tai vertebralisarteriaan veriaivoeste voidaan avata väliaikaisesti. Toimenpiteen jälkeen intra-arteriellisti annosteltu sytostaatti saavuttaa jopa monikymmenkertaiset pitoisuudet keskushermostossa tavanomaiseen annosteluun verrattuna hoitaen veriaivoesteen takaisen taudin. Ensilinjassa hoidetuilla potilailla 2 vuoden elossaoloaika ilman taudin uusiutumaa oli 100%, kun vastaava luku uusiutuneessa tai hoitorefraktaarissa taudissa jäi 55%:iin.

Diffuusin suurisoluisen b-solulymfooman (DLBCL) keskushermostouusiutuman ennuste on huono, vain muutamia kuukausia. Keskushermostoon suunnatulla suuriannosmetotreksaattihoidolla, joka toteutetaan hoidon alkuvaiheessa tavanomaisen immunokemoterapian rinnalla, voidaan estää tehokkaasti aivouusiutumia ja välttää tautikuolemia. Keskushermostoon suunnattua hoitoa saavilla potilailla aivouusiutuman riski oli 5.2%, kun profylaksiahoitoa saamattomilla potilailla riski oli 23.5%.

PCNSL on hoidollinen haaste, sillä tavanomaisella monisytostaattihoidolla pitkäaikaisvasteet jäävät huonoiksi. Veriaivoesteen aukaisuhoito tehostaa induktiosytostaattihoidon tehoa ja mahdollistaa pitkän remission huonoennusteisessa taudissa. Suuriannosmetotreksaattihoidon liittäminen osaksi R-CHOP immunokemoterapiaa vähentää merkittävästi fataaleja keskushermostouusiutumia ja tulisi olla osana hoitoa suuren uusiutumariskin DLBCL potilailla.

Tutkimus antaa tärkeää tietoa sekä primaarin, että sekundaarisen aivolymfooman hoitotuloksista. Tutkimuksessa voidaan todeta, että hoitojen kehittymisen myötä yhä suurempi osuus potilaista saavuttaa pitkäaikaisen remission. Molempien tautientiteettien kohdalla lisääntyvä tietoisuus biologisista riskitekijöistä, sekä tuumorigeneesistä auttavat kehittämään kohdennettuja hoitoja, sekä suuntaamaan niitä riskipotilaille.

Lääketieteen lisensiaatti, syöpätautien erikoislääkäri Hanne Kuitunen väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 24.11.2017. Syöpätautien ja sädehoidon alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on: DLBCL, Primary and secondary central nervous system involvement, treatment and prophylaxis (DLBCL, primaari ja sekundaari keskushermostoilmentymä, hoito ja ennaltaehkäisy). Vastaväittäjänä toimii professori Andrés Ferreri (Unit of Lymphoid Malignancies, Head Department of Onco-Hematology IRCCS San Raffaele Scientific Institute, Milano, Italia), ja kustoksena dosentti Outi Kuittinen. Väitöstilaisuus alkaa Oulun yliopistollisen keskussairaalan luentosalissa 7 kello 12.

---

Oppiarvo ja nimi:
Lääketieteen lisensiaatti, syöpätautien erikoislääkäri Hanne Kuitunen

Syntymäaika ja -paikka:
1977 Oulu

Yo-tutkintovuosi ja koulu:
1996, Madetojan musiikkilukio