Suomi mielenterveyden mallimaaksi: Mieli 2.0 – Uusi kansallinen mielenterveys- ja päihdeohjelma vuoteen 2025

Taustaa

Edellisen kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman, Mieli 2009, kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Tällä hetkellä kansallisia mielenterveyslinjauksia ei ole.

Mieli 2.0 ei ole hanke, vaan rakenteisiin pureutuva poikkihallinnollinen ohjelma, joka kohdistuu mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön vaikuttaviin taustatekijöihin ja syrjäytymisen ehkäisyyn sekä muuttaa palvelujen painopistettä varhaisempaan ja ihmislähtöisempään suuntaan. Mieli 2.0 tukee osaltaan eduskunnan lasten hyvinvointia ja yhdenvertaista kehitystä koskevan juhlapäätöksen toimeenpanoa.

Suomen menestyminen ja kilpailukyky riippuvat suomalaisten mielenterveydestä. Työelämän muutokset asettavat vaatimuksia työikäisten mielenterveydelle. Mielenterveyden häiriöiden suhteellinen osuus suomalaisten tautitaakasta onkin kasvussa. Joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. Puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia ja osuus on kasvamassa. Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen johtava tekijä. Mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat noin kuusi miljardia vuodessa, mutta polkuja työelämään ei ole tarjolla osatyökykyisille. Alkoholilain muutokset tulevat erittäin todennäköisesti lisäämään kustannuksia. Jos mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen vähenisi 10–15 prosenttia, bruttokansantuote vahvistuisi 0,3–0,5 prosentilla. Mielenterveyden edistämiseen sijoitettu pääoma maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Mielenterveyden ongelmien kasvavasta merkityksestä huolimatta yhä pienempi osuus terveydenhuoltomenoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2000 mielenterveyspalvelujen osuus oli 6,0 % ja vuonna 2015 osuus oli enää 4,3 %. Suhteellinen panostus mielenterveyden ongelmien häiriöiden hoitoon on vähentynyt samalla kuin niiden merkitys on kasvanut. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarjonta ei jakaudu alueellisesti, väestöryhmittäin tai diagnoosiryhmittäin oikeudenmukaisesti. Palvelujen saatavuudessa, oikea-aikaisuudessa ja integraatiossa on suuria ongelmia. Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus ovat resursseja joita ei hyödynnetä. Varhaisen avun puuttuessa ihmisten ongelmat monimutkaistuvat ja pitkittyvät sekä kustannukset kasvavat.

Siirtyminen kohti ehkäisevää toimintaa laahaa, ja kunnissa toimet mielenterveyden edistämiseksi ovat harvassa. Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus on vailla strategista ohjausta. Maakunta- ja sote-uudistus luo mahdollisuuksia, mutta myös uhkia.

Esitys ohjelman sisällöksi:

1. Mielenterveyden edistäminen läpi elämänkaaren

• Mielenterveysosaaminen kansalaistaidoksi
• Stigman ja syrjinnän vastainen työ
• Lasten ja nuorten kehitystä tukevat ympäristöt
• Mielenterveyden edistäminen työelämässä
• Ikä-ihmisten mielenterveyden edistäminen
• Päätösten mielenterveysvaikutusten säännönmukainen arviointi
• Elämäntyytyväisyyden ja onnellisuuden mittaaminen osaksi väestön terveyden seurantaa

2. Ongelmien ehkäisy

• Ylisukupolvisuuden ehkäisy vanhemmuuden tuella
• Syrjäytymisen ehkäisy
• Itsemurhien ehkäisyohjelma
• Yksinäisyyden ehkäisy
• Ehkäisevän työn uusien rahoitusmallien käyttöönotto

3. Ihmiset keskiöön

• Kokemusasiantuntemuksen integrointi palveluihin
• Monitoimijaiset palvelut, sisältäen järjestöjen palvelut
• Sosiaalisten oikeuksien toteutuminen
• Yhdenvertainen oikeus etuuksiin ja valinnanvapauteen
• Asiakastyytyväisyys keskeiseksi laatuosoittimeksi

4. Korjaavista palveluista varhaiseen tukeen

• Kynnyksettömien palvelujen kehittäminen
• Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut perustasolla (sote-keskuksissa)
• Välitön pääsy psykoterapiaan
• Lääkkeettömien hoitovaihtoehtojen saatavuuden varmistaminen
• Sairaalahoidon vaihtoehtojen kehittäminen
• Palvelujen integraatiota ja palveluohjausta
• Monitahoisten ongelmien kohtaaminen yhdellä luukulla
• Vaikuttavien, myös digitaalisten, työmenetelmien käyttöönotto