Ruiskumestarin talo täyttää 200 vuotta

Juhlapäivänä voi tehdä pienen aikamatkan 1800-luvun Helsinkiin. Talon rakennuttaja, merimiehen leski Christina Wörtin kehrää kamarissaan ja antaa muidenkin kokeilla karstaamista. Klo 13 rovasti saapuu ruustinnoineen pitämään lukusia vanhasta katkismuksesta. Marttojen puhvetista voi ostaa vanhanajan leivonnaisia, jotka herättävät menneen eloon myös kielen päällä. Mukulakiveyksellä liehuvat pitkät helmat, posetiivi soi kadulla, ja pihalla kaikuvat perinteiset sävelet: klo 12 Sibbo spelmanslag soittaa uusmaalaista kansanmusiikkia, klo 13 lauluryhmät Kiehinä ja Kera laulavat 200 vuoden kansanlauluja ja klo 14 Balalaikkaorkesteri Kalinka luo venäläistä tunnelmaa.

Pihasoittoa puutalopihalla

Juhlapäivä tarjoaa esimakua pihasoitosta, perinteestä, joka virkoaa tänä kesänä Ruiskumestarin talon tunnelmallisella pihalla. Musiikista nautitaan kauniilla säällä taivasalla istuen ja sateen sattuessa porttikäytävän suojissa. Intiimillä puutalopihalla soi lähes joka kesälauantai klo 14 kansanomainen musiikki läheltä ja kaukaa: vanhoja ja uusia kansanlauluja ja iskelmiä, soittimia viulusta ja harmonikasta kanteleeseen ja buzukiin. Tarkat ohjelmatiedot saa osoitteesta www.ruiskumestarintalo.fi tai paperilla Ruiskumestarin talosta.

Pieni puutalo Kristianinkadulla

Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Uuden asemakaavan pohjalta kaupunki alkoi laajeta eri suuntiin, myös Kruununhaan aiemmin laidunmaina olleeseen pohjoisosaan. Karun Siltavuoren rinteille, silloisen Helsingin syrjäiselle pohjoislaidalle, pienporvarit, käsityöläiset ja pikkuvirkamiehet rakensivat kodeikseen vaatimattomia puutaloja.

Niistä ainoana on nykyaikaan säilynyt Kristianinkatu 12, kantakaupungin vanhin puinen asuinrakennus. Sen rakennutti merimiehen leski Christina Wörtin. Tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä, mutta vuonna 1818 se on ollut jo paikoillaan. Talon huonejärjestys vastasi nykyistä, mutta ulkoseinät oli alun perin punamullattu ja talossa oli aumakatto.