Helsingin metsiin istutetaan myrskyn jälkeen uusia puita

Tuhot osuivat rajuimmin lounaasta koilliseen (Lauttasaari-Lehtisaari-Pasila-Maunula-Oulunkylä-Pukinmäki-Malmi) edenneelle kaistaleelle, jonka ulkopuolella tuhot olivat vähäisempiä. Yksittäisiä tuhokohteita oli kuitenkin myös Konalassa, Haagassa, Talissa, Ruskeasuolla, Puistolassa, Heikinlaaksossa ja Jakomäessä. 

Keskuspuiston laajimmilla tuhokohteilla on maastossa syksystä lähtien voinut nähdä myrskytuhoista ja niiden korjaamisesta kertovia tiedotustauluja otsikolla ”Kiira kävi täälläkin”.

Istutettava taimimäärä on viisinkertainen normaalivuosiin nähden

Taimia istutetaan myrskyn myötä syntyneille aukeille, mutta paikoin myös niiden reunoille, väljentyneen järeän puuston lomaan. Istutettavat puulajit ovat kotimaisia ja taimet Suomessa kasvatettuja, lähinnä mäntyä, kuusta, koivua ja tervaleppää sekä paikoin myös jaloja lehtipuita sekä jonkin verran lehtikuusia.

Taimet ja puulajit valitaan ja sijoitellaan kullekin istutuskohteelle ennalta suunnitellusti, jolloin otetaan huomioon kohteen sijainti, maasto, kasvupaikan vaihtelu ja taimien muut kasvuedellytykset. Staran metsurit hoitavat pääasiassa istutustyön itse, jotta taimet saadaan maahan parhaalla tavalla ja sovitusti oikeisiin kohtiin. Urakka aloitettiin toukokuun puolivälissä ja se jatkuu pitkälle kesäkuun puolelle asti.

Vuosittainen istutusmäärä tarpeeseen nähden liian pieni

Ilman erillisiä tuhoja vuosittain istutettava taimimäärä luonnonhoitosuunnitelmien mukaisille metsänuudistuskohteille on yleensä ollut pari tuhatta tainta ja istutuspinta-ala yleensä kaikkiaan vain noin yhdestä kahteen hehtaaria.

Määrä on mitätön verrattuna luonnonmukaisten alueiden pinta-alaan 4 800 hehtaaria. Vaikka siitä lasketaan pois sellaiset alueet, joilla metsää ei aktiivisesti hoideta (esim. kalliot, avarat luontoalueet, suojelukohteet tai erilaisia luontoarvoja sisältävät luonnonmukaisemmat metsänosat), jää yhä yli 3 000 hehtaaria sellaisia metsäalueita, joilla puuston tulisi edelleen kehittyä elinvoimaisena ja ajan mittaan myös uudistua.

Jatkossa uutta puustoa ja kestävää lähimetsää muodostavaa taimiainesta pitäisi monin paikoin saada syntymään nopeammin, jottei kaupungin virkistysmetsien alati vanheneva puusto pääsisi liikaa rapistumaan.

Toki kaupunkimetsää pyritään jatkuvasti ylläpitämään eri-ikäistä puustoa kerroksellisena kehittäen. Uusien taimien istutustarve on tällaisilla alueilla vähäisempi, kun laajempia uudistusaloja ei synny ja uudistuminen tapahtuu luonnontaimia hyödyntäen. Kaikenlaisilla kohteilla, metsätyypeillä ja erilaisilla käyttöalueilla tämän tyyppinen jatkuva kasvatus ei kuitenkaan aina ole mahdollista.