Kuka hoitaa sinua, kun olet vanhus? Tampereella uusi avaus maahanmuuttajien koulutuksessa

Pohjoismaisen tutkijaryhmän keväällä julkaistu Nordcare2-uusintatutkimus vertasi hoivatyön tilaa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vuosina 2005 ja 2015. Vertailussa Suomi oli joukon musta lammas.

Laitoshoidon henkilökuntamitoitus on meillä Pohjoismaiden matalin. Hoitajat kokevat väkivallan uhkaa useammin kuin muissa maissa. Kiire ja työntekijöiden riittämättömyyden tunne ovat kasvaneet selvästi 10 vuodessa, resurssit eivät.

Työ on raskasta, ja moni alalle kouluttautunut vaihtaa ammattia lyhyen työuran jälkeen. Samalla vanhusväestömme määrä kasvaa. Nykyistä enemmän hoitajia tarvitaan tulevaisuudessa.

Moni hoivatyöhön vahvasti motivoitunut ja erinomaisesti soveltuva maahanmuuttaja on tähän saakka päätynyt toiselle alalle, koska hoivatyö ja ammattiin opiskelu vaativat erittäin hyvää suomen kielen taitoa. Esimerkiksi lähihoitajan työ sisältää lääkehoitoa ja kirjallista raportointia, joissa virheisiin ei ole varaa. Vaikka halua kielitaidon nopeaan kehittämiseen olisi ollut, intensiivisiä hoiva-alalle suunnattuja kielivalmennuksia ei ole Suomessa juuri järjestetty.

Maahanmuuttaja hoiva-ammattiin
nykyistä nopeammin?

– On tärkeä huomata, että maahanmuuttajat eivät ole tunnistettava ryhmä. Heitä ei yhdistä kuin se, että heidän elämässään on tapahtunut muutto Suomeen. Yksilöllisen opiskelupolun rakentaminen on välttämätöntä, sanoo Suomen Akatemian ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön varajohtaja, Helsingin yliopiston yliopistolehtori Sirpa Wrede.

Tampereen juuri päättyneen hoiva-alan uravalmennus-pilotin 15 osallistujasta 14 oli kotoisin eri maista, ja heidän koulutus- ja työkokemustaustoissaan oli suuria eroja. Opiskelijoita oli Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. He olivat asuneet Suomessa kahdesta kymmeneen vuotta ja opiskelleet jo kielemme perusteet.

Valmennuksen menetelminä käytettiin hoiva-alan sanastoa painottavaa kielikylpyä, luennoinnin korvaamista dialogilla, osallistamista ja konkretisointia, maahanmuuttaja-mentorin tukea ja myynnin valmennuksen menetelmiä puhetaidon kehittämisessä. Suunnittelussa olivat mukana hoivatoimijat ja vanhukset. Kunkin maahanmuuttajien omaa kulttuuritaustaa hyödynnettiin vanhusten virkistystoiminnassa. Opiskelijat löysivät koulutuksen aikana jatkopolut kohti alan ammattia.

Molemmat opettajat, FM Pirjo Salomaa ja TtM Kirsi Hipp, ovat opiskelleet aiemmin hoitotyön ammatit ja työskennelleet monikulttuuristen opiskelijaryhmien kanssa.

– Nopean oppimisen mahdollistamiseksi oli ehdottoman tärkeää, että opettajat kykenivät antamaan opiskelijoille todellisen kuvan hoitotyöstä, käyttämään alan aitoa sanastoa ja konkretisoimaan opetusta omaan kokemukseensa pohjautuvilla esimerkeillä, sanoo viestintävalmentaja Sami Huhtala, joka saattoi uuden koulutuksen alkuun oman vaimonsa opiskelukokemusten pohjalta.

Kiireen syy ei aina hoitajapula,
aikaa kuluu vääriin asioihin

– Hoivatyön suuri ongelma on jatkuva ja osin tarpeeton muutos, joka ei koske vain digitalisaation tuomia uusia työkaluja. Hoiva-alan käytäntöjä on uudistettu muutaman vuoden välein, enemmänkin kuin olisi työn onnistumisen kannalta tarpeellista. Jatkuva muutoksiin sopeutuminen on vaatinut valtavasti resursseja, ja se on voinut vähentää asiakastyöhön käytettävää aikaa, kertoo opettaja Kirsi Hipp.

Opettaja Pirjo Salomaa korostaa myönteisen kohtaamisen hyötyjä koulutuksessa.
– Yritetään tulla vastaan, tukea ja myös oivaltaa, mitä maahanmuuttajalla yksilönä on annettavana meille, hän sanoo.

Yhä vallalla oleva ajatus sopeuttaa uudet tulijat ”talon tavoille” voi olla Sirpa Wreden mukaan ongelma myös nuorille suomalaisille hoivatyön tekijöille. Koko työnyhteisön etu olisi, että kaikilla sen jäsenillä olisi tasavertainen mahdollisuus työssä onnistumiseen. Selkokielen käytön lisääminen on yksi vaihtoehto.

– Pääkaupunkiseudulla on joissakin työyhteisöissä otettu käyttöön selkokielinen uusien työntekijöiden perehdytysaineisto. Hyvin pian on huomattu, että selkokielestä hyötyvät kaikki – myös kantasuomalaiset hoitajat ja vanhukset. Selkokielistä aineistoa on saatavilla niin työhön kuin opetukseen, pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, Sirpa Wrede sanoo.

– Muiltakaan osin hoivatyön tilan parantamisessa ei ole kyse tiedon puutteesta. Nyt on käytännön tekojen aika, hän toteaa.

---

HOIVA-ALAN KIELI- JA KULTTUURIKYLPY MAAHANMUUTTAJILLE 2.5. – 26.6. 2018

Mukana uuden uravalmennuksen toteutuksessa olivat Tampereen kesäyliopisto, Pirkanmaan Ely-keskus, Pirkanmaan TE-toimisto ja harjoitteluympäristönä toiminut Viola-koti, joka on Tampereen keskustassa toimiva vanhusten hoivapalvelujen tarjoaja.