Suomessa ikäihmiset pitävät sinuttelusta, Ranskassa ja Venäjällä teititellään

Helsingin yliopistossa on tutkittu viime vuosina puhuttelumuotojen käyttöä sekä suomessa että muissa kielissä. Esiin nousseita teemoja ovat esim. sinuttelun ja teitittelyn erot eri kulttuureissa, etunimen käyttö puhuttelussa sekä kielenoppijoiden ja vieraiden kielten opettajien tavat puhutella. Tiedekulman tilaisuuden paneelikeskustelussa puhuttelua pohtivat mm. erityisasiantuntija Marianne Laaksonen Kotuksesta, dosentti Hanna Lappalainen Helsingin yliopistosta, toimittaja ja kirjailija Matti Rönkä Ylestä, Atomirotta-yhtyeen räppäri ja muusikko Mikko Sarjanen sekä tapakouluttaja Kaarina Suonperä.

Sinutellen vai teititellen?

Suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että iäkkäitä ihmisiä tulisi teititellä asiakaspalvelutilanteissa, mutta useimmat ikäihmiset pitävät enemmän sinuttelusta. Monissa muissa kielissä ja kulttuureissa (esimerkiksi Venäjällä ja Ranskassa) kaikkien aikuisten asiakkaiden teitittely on itsestäänselvyys.

Suomessa on monia keinoja välttää valinta sinuttelun ja teitittelyn välillä, mutta esimerkiksi Kelan asiointitilanteissa valinta jompaankumpaan suuntaan yleensä silti tehdään. Sen sijaan passiivilla ja muilla muodoilla, joista puhuttelutapa ei ilmene, on muita vuorovaikutukseen liittyviä tehtäviä.

Suomalaiseen verkkokeskusteluun kuuluu sinuttelu, mutta monessa muussa kielessä (muun muassa ranskassa) valinta sinuttelun ja teitittelyn välillä ei ole yhtä selvä vaan riippuu esimerkiksi keskustelufoorumin luonteesta. Puhuttelua voi käyttää tunnetilan osoittamiseen: kun unkarilaiset osoittavat Facebookissa pääministerille myönteisen kommentin, he käyttävät tyypillisesti teitittelyä ja arvostavia titteleitä, mutta kielteisissä kommenteissa sinuttelua ja esimerkiksi etunimeä.

Kielenoppijalle oikea valinta voi olla vaikea

Vaikka kielenoppijalla olisi jo melko hyvä kielitaito monella tasolla, hänen ei ole aina helppo tunnistaa, mikä olisi tyylillisesti sopiva valinta. Tämä on tullut esiin esimerkiksi, kun on tutkittu venäjäkielisten opiskelijoiden suomeksi kirjoittamia tekstiviestejä ja virolaisten satamavirkailijoiden käsityksiä siitä, miten he puhuvat suomalaisille asiakkaille. Kielitaidon kehittyessä puhutteluvalinnat kuitenkin automatisoituvat. Tällaisia havaintoja on esimerkiksi edistyneistä ranskanoppijoista.

Valinta sinuttelun ja teitittelyn välillä voi olla vaikeaa myös vieraiden kielten opettajille. Valinnan taustalla voi olla monia syitä: pedagogisia, kulttuurisia tai halu luoda suhdetta opiskelijoihin (esimerkiksi etäisyyden vähentäminen sinuttelulla). Opiskelijoiden on hyödyllistä kohdata erilaisia puhuttelutapoja.

Eri tavoin eri kulttuureissa

Siinä missä venäläiseen keskustelukulttuuriin kuuluu runsas etunimen käyttö puhuttelun osana, Suomessa keskustelukumppanin nimen toistaminen ei ole tyypillistä. Ehkä tästä syystä etunimen käyttöä on kummeksuttu meillä esimerkiksi Starbucks-kahvilassa. Sen sijaan vanhustenhoidossa nimien käytöllä on kuitenkin myös Suomessa monia tehtäviä, kuten huomion kiinnittäminen meneillään olevaan toimintaan ja henkilökohtainen huomiointi. Samalla hoitaja voi ilmaista sillä läheistä suhdetta palvelukeskuksen asukkaaseen.

Suomen kontekstin kannalta on olennaista tuntea naapurimaan Ruotsin kehitystä, sillä Ruotsin puhuttelukehityksellä on ollut ratkaiseva vaikutus Suomen puhekulttuuriin. Tänä syksynä valmistuvassa väitöskirjassa on tutkittu Ruotsissa 1960-luvulla tapahtunutta sinuttelureformia, joka vaikutti puhuttelutapoihin myös Suomessa. Muutos eteni Ruotsissa nopeasti, mutta silti kesti vuosia ennen kuin sinuttelu vakiintui lähes yksinomaiseksi puhuttelumuodoksi.

***

Sinä vai te? Puhuttelu meillä ja muualla -tapahtuma Tiedekulmassa (Yliopistonkatu 4) keskiviikkona 3.10. klo 9–15.

Tapahtuma Facebookissa