Aivomittausten mukaan lasten keskittymiskyky kärsii hälyssä aikuisia enemmän

Aalto-yliopiston ja belgialaisen Erasme-sairaalan neurotieteilijät tutkivat aikuisilla ja lapsilla niin sanottua cocktailkutsuilmiötä eli kykyä keskittyä yhteen puhujaan taustahälyssä. Lapsilla aivotoiminta seurasi puhujan ääntä huonommin kuin aikuisilla, erityisesti taustahälyn voimakkuuden kasvaessa.

”Hälyisässä ympäristössä, kuten meluisassa luokkahuoneessa, lasten kyky keskittää huomionsa opettajaan häiriintyy, ja se taas voi vaikuttaa oppimistuloksiin”, Aalto-yliopiston senioritutkija Veikko Jousmäki sanoo.

Arvostetussa Journal of Neuroscience -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin aikuisia ja 6–9-vuotiaita lapsia. Aivotoimintaa seurattiin magnetoenkefalografialla (MEG) samalla, kun tutkittavat seurasivat yhtä puhujaa taustahälyn keskeltä. Taustahäly koostui toisten puhujien tarinoista ja sen voimakkuutta muunneltiin kokeen eri osissa.

Jos ympäristössä ei ole hälyä, keskittymiskyky säilyy sekä aikuisilla että lapsilla. Jos taustahälyä lisätään, aikuinen pystyy edelleen seuraamaan puhetta, mutta lapsella tarkkaavaisuus heikkenee melko nopeasti.

Tutkimuksen mukaan kyky keskittyä yhteen äänivirtaan taustahälyn keskellä kehittyy iän myötä. Kouluiässä lasten on vielä vaikea valikoida tarkkailtavaa puhetta taustahälyn seasta. Aivomittaukset tukevat aikaisempaa havaintoa siitä, että lasten on vaikea ymmärtää puhetta meluisissa ympäristöissä.

”MEG-mittauksen avulla näimme puhujan puheen rytmin ohjaavan kuulijan kuuloaivokuoren toimintaa. Kun taustahälyä lisättiin, aikuisten aivot pystyivät seuraamaan puhetta yhtenäisenä äänivirtana, kun taas lapsilla puheen seuraaminen häiriintyi herkästi”, Jousmäki kertoo.

Tutkimus on jatkoa tutkimussarjalle, jossa aluksi kehitettiin aivotoiminnan ja äänivirran väliseen koherenssiin perustuva menetelmä luonnollisen puheen synnyttämien aivotapahtumien mittaamiseen. Jo vuonna 2013 Aalto-yliopiston ja Erasme-sairaalan tutkijaryhmä osoitti, kuinka terveen ihmisen kuuloaivokuori reagoi puheen eri rytmeihin. Menetelmää on sittemmin sovellettu myös autismikirjon häiriöistä kärsivillä henkilöillä.

”Seuraavaksi tavoitteena on etsiä uusia keinoja auttaa lapsia selviytymään hälyisissä kasvu- ja oppimisympäristöissä”, Jousmäki sanoo.

Jousmäen lisäksi tutkimuksessa oli mukana akateemikko Riitta Hari Aalto-yliopiston taiteen laitokselta.

Linkki julkaisuun