Retkikunta suuntaa suomalaisten tutkimusmatkailijoiden jäljille Mongoliaan

Oula Seitsonen Helsingin yliopistosta on tehnyt Jamsranjavin kanssa yhteistyötä kymmenen vuotta. He ovat kaivaneet ja tutkineet pääasiassa kotieläinten domestikaation alkuvaiheita sekä varhaisten, pronssikautisten karjanhoitajien asuinpaikkoja, joiden tutkimus Mongoliassa on edelleen alkutekijöissään. Keskeisiä alueita ovat olleet Khangai-vuoret sekä Altai.

– Pälsi–Ramstedt-retkikunnassa keskitymme erityisesti dokumentoimaan viimeisten sadan vuoden aikana maisemassa ja elintavoissa tapahtuneita muutoksia. Näistä näkyvimpiä esimerkkejä ovat kommunistihallinnon aikana tapahtunut buddhalaisluostarien laajamittainen hävittäminen ja munkkien joukkomurhat, jotka vaikuttivat merkittävästi sekä henkiseen että materiaaliseen perintöön.

Sakari Pälsi kartoitti matkalla 1909 monia mongolialaisia muinaisjäännöstyyppejä, kuten ikonisiksi muodostuneet pronssikautiset khirigsuur-kumpuhaudat ja peurakivet. Tämän retkikunnan tulokset ovat kuitenkin jääneet pääosin tuntemattomiksi, koska Pälsin saksaksi valmistelema kirja jäi loppujen lopuksi julkaisematta.

– Suomalaistutkijoiden varhaisten kenttätöiden tekeminen tunnetuksi Mongoliassa ja ulkomailla on tärkeää, koska se osoittaa Mongolian esihistorian ammattimaisen tutkimuksen alkaneen varhemmin kuin aiemmin on ajateltu, toteaa Mongolian kansallismuseossa työskentelevä Bayarsaikhan Jamsranjav.