Kuinka saada irti kuolleen hirven etuhampaat?

Pohjois-Euroopan kivikautisista haudoista tunnetaan tuhansia riipuksiksi muokattuja eläinten hampaita. Kun tutkijat alkoivat tehdä kokeiluja hammasriipusten tutkimiseksi, he huomasivat, että hampaiden irrottaminen ehjinä ei olekaan kovin helppoa. Yllättävän vaikeasta tehtävästä sai alkunsa uusi tutkimus, jossa hyödynnettiin kokeellista arkeologiaa.

Tutkimus vahvistaa aiempaa käsitystämme esihistoriallisesta käsityötaidosta ja avaa tuoreita näkökulmia muinaisten yhteisöjen jokapäiväisen toimeentulon, symbolisen ilmaisun ja identiteetin välillä vallinneisiin monimutkaisiin vuorovaikutusverkostoihin.

Lisää tietoa metsästäjä-keräilijöiden arjesta

Mitä menetelmiä Koillis-Euroopan kivikautiset asukkaat käyttivät hankkiessaan eläinten hampaita korujen ja riipusten raaka-aineeksi? Tätä selvitti kansainvälisen tutkijaryhmän uraauurtava, kokeellista arkeologiaa hyödyntävä tutkimus. Tulokset tarjoavat uusia näkökulmia kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden jokapäiväiseen elämään.

Tutkimuksen lähtökohtana on Zvejniekin kivikautinen (7500–2500 eaa.) kalmisto Latviassa. Sen haudoista on löydetty tähän mennessä yli 2000 eläimen hammasta ja sellaisesta tehtyä riipusta. Siinä missä aikaisemmat tutkimukset ovat usein tutkineet valmiiden riipusten symbolisia ja koristeellisia merkityksiä tai kiinnitystapoja, uusi tutkimus kiinnittää huomion valmistusprosessin ensimmäiseen työvaiheeseen: siihen miten hampaat hankittiin ja irrotettiin eläinten kalloista.

Liottaen, leikaten ja kypsentäen

Tutkimusryhmä testasi seitsemää erilaista tapaa, joiden avulla hampaat on saatettu irrottaa leukaluusta. Näihin kuuluvat leikkaaminen, iskeminen, ilmakuivaus, liottaminen, suora kuumentaminen ja erilaiset kypsennystekniikat. Tutkimusaineistoksi saatiin metsästäjiltä hirven, villisian ja metsäkauriin alaleukoja. Tulokset osoittavat, että keittäminen ja höyrytys keittokuopassa olivat tehokkaimmat tavat, ja niiden avulla hampaat saatiin useimmiten irrotettua ilman vaurioita. 

Samanaikaisesti nämä menetelmät kypsensivät kallojen lihan ja aivot syötäväksi sekä säilyttivät luut ehjinä ja käyttökelpoisina muiden työkalujen raaka-aineeksi.

– Hampaiden irrottaminen oli tarkoituksellinen ja aikaa vievä prosessi, sanoo tutkimuksen johtava tutkija, arkeologi Aija Macāne Helsingin yliopistosta.

Tämä haastaa oletuksen, että koruihin ja ornamentteihin käytetyt hampaat olisivat olleet yksinkertaisesti kerättävissä ja helposti saatavilla.

Hampaiden irrottaminen oli osa ruoanvalmistusta ja rituaaleja

Hampaiden hankkimisessa ja irrottamisessa yhdistyivät ruoanvalmistus, henkilökohtaisten ornamenttien valmistus ja hautajaisrituaalit. Tutkimus korostaa hammasriipusten tuotantoon ja käyttöön liittyvien eri toimintojen (ns. chaîne opératoire) merkityksiä ja sitä, kuinka kaikki vaiheet vaikuttivat ihmisten ajatuksiin eläimistä.

– Ymmärtämällä paremmin hampaiden irrotusprosessia saamme paremman käsityksen hammasriipusten elinkaaresta aina eläinten saalistamisesta ja käsittelystä riipusten valmistamiseen, käyttöön ja lopulta niiden hylkäämiseen, hukkaamiseen tai hautaamiseen, Macāne kertoo.

Tutkijat toivovat, että heidän työnsä toimisi lähtökohtana kivikautisen riipustuotannon varhaisvaiheiden jatkotutkimuksille. Mahdollisiin kysymyksiin kuuluvat esimerkiksi puhtaasti teurastamisesta ja toisaalta hampaiden tarkoituksellisesta irrottamisesta aiheutuvien jälkien tunnistaminen arkeologisessa materiaalissa.

Tutkimus on osa professori Kristiina Mannermaan johtamaa ja Helsingin yliopistossa toimivaa, Euroopan tutkimusneuvoston rahoittamaa hanketta Animals Make Identities. The Social Bioarchaeology of Late Mesolithic and Early Neolithic Cemeteries in North-East Europe.

Helsingin yliopiston lisäksi tutkimukseen osallistui tutkijoita Yorkin, Leidenin, Alcalan ja Latvian yliopistoista. 

Lue lisää

Tutkimusartikkeli “First stage in technological production of Stone Age animal teeth pendants: evidence from Zvejnieki (Latvia) and wider social implications” on avoimesti saatavilla sarjassa “Archaeological and Anthropological Sciences”.