Väitös 6.9.2019: Seksiskandaali avaa mahdollisuuden keskustella vallankäytön luonteesta

Seksiskandaalin tavoitteena ei ole vain poliittisen vastustajan kyseenalaistaminen tai tekeminen naurunalaiseksi. Kyseessä on kamppailu yhteisön jaettujen poliittisten ja moraalisten arvojen määrittelemiseksi.

Elina Kauppinen analysoi väitöstutkimuksessaan 1700-luvun vallanpitäjien avioliiton ulkopuolisten rakkausseikkailujen poliittisia merkityksiä.

Kuninkaiden rakkausseikkailut olivat 1700-luvulla skandaali. Mutta keskusteluissa ei ensisijaisesti kauhisteltu moraalisesti tuomittavaa seksisuhdetta.

– Aikana, jolloin vapaata lehdistöä ei ollut ja yleinen keskustelu poliittisesta päätöksenteosta oli kiellettyä, skandaalin kautta välitettiin tietoa poliittisista toimijoista ja tapahtumista. Keskustelu kuninkaallisista rakastajattarista tarjosi keinoja osallistua laillisen poliittisen järjestelmän määrittelyyn, Kauppinen kertoo.

Skandaali kuninkaan rakastajattarista veti huomion poliittisen vallan ytimeen. Samalla julkisen ja yksityisen, poliittisen ja triviaalin sekä miehisen ja naisisen välisiä rajanvetoja tarkoituksenmukaisesti koeteltiin ja luotiin uudelleen.

– Näin määriteltiin, ketkä saavat osallistua poliittiseen päätöksentekoon, mitkä asiat kuuluvat poliittisen päätöksenteon piiriin ja millä tavoilla poliittinen päätös voidaan tehdä oikeutetusti ja hyväksytysti. Kun vahvistetaan tai haastetaan lailliseen vallankäyttöön liittyviä odotuksia, ihanteita ja normeja vahvistetaan tai haastetaan myös vallitsevan poliittisen järjestelmän perusteita, Kauppinen selittää.

Vanha vitsi, joka toimii yhä

Valtaapitävien seksiskandaali tekee moraalista poliittisen kysymyksen, mutta myös kääntää poliittisen vallankäytön moraaliseksi kysymykseksi.

– Skandaali antaa mahdollisuuden määritellä sitä, millaisen hallinnon alle suostumme alistumaan: mikä on ylimmän vallan luonne ja lähde, miten valtaa tulisi käyttää ja miten poliittinen päätös tulisi tehdä, Kauppinen korostaa.

Sen sijaan, että seksiskandaali sivuutetaan vähäpätöisenä tai merkityksettömänä, se tulisikin nähdä keinona käsitellä ylimmän vallankäytön perusteita. Sen keskeisiä piirteitä ovat popularisointi, nopea leviäminen ja tarkoituksenmukainen yksinkertaistaminen.

– Skandaali havainnollistaa abstrakteja valtaan liittyviä ideoita ja muuttaa vaikeatajuisia teoreettisia kysymyksiä yksinkertaisiksi vitseiksi – myös nykyään, Kauppinen toteaa.

Filosofian maisteri Elina Kauppisen väitöskirjan "Power, politics, and pillowtalk: The role of royal mistresses in British and French discourses on the legitimacy of monarchical rule, 1714–1774" tarkastustilaisuus pidetään 6.9.2019 klo 12–15 Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa (S212). Vastaväittäjänä senior lecturer, PhD Michael Bregnsbo (Syddansk Universitet) ja kustoksena professori Pasi Ihalainen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Lisätiedot:

Elina Kauppinen
aini.e.kauppinen@student.jyu.fi 
044 517 6824

Elina Kauppinen (s. 1984) kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän Normaalikoulun lukiosta vuonna 2003 ja valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta 2012 yleisen historian oppiaineesta. Hän on työskennellyt historian ja etnologian laitoksella väitöskirjatutkijana vuodesta 2013 Suomen Kulttuurirahaston ja humanistisen tiedekunnan (nyk. humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan) rahoituksella.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 114, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7827-3. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:978-951-39-7827-3.