Väitös: 1860-luvun nälkävuodet olivat poliittisesti arkaluontoinen aihe kansallisvaltion rakennusvaiheessa

Nälkävuosien tapahtumien osalta keskeistä oli fennomaanien pyrkimys varjella Johan Vilhelm Snellmanin poliittista mainetta, paikalliset epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ja elintarvikkeiden ulosvienti nälkäänäkevästä maasta.

Nälkävuosien jälkeisinä vuosikymmeninä jännitteitä synnyttivät ja lisäsivät työväestön järjestäytyminen, eliitin jakaantuminen ja lopulta sisällissota. Nämä kokonaisuudessaan vaikuttivat aikalaisten poliittisesti suodatettuun tulkintakehykseen maan kansallisesta historiasta.

- Kansallinen historiakertomus vältteli 1860-luvun nälkävuosien kerrontaa esimerkiksi kansakoulujen historiakirjoissa, kertoo väitöskirjatutkija Henrik Forsberg Helsingin yliopistosta.

Vasta muistohistoriallisen kauden lopussa, kun kaikki tapahtuman muistamaan kykenevät olivat jo kuolleet, alettiin maassa laajemmin jälkipolvien taholta pystyttää muistomerkkejä nälkävuosien paikallisesti tärkeille muistinpaikoille. Kansallista muistomerkkiä ei Suomesta kuitenkaan löydy.

Nälkävuosien muistajien määrä väheni alle puoleen 1890-luvulla

Forsbergin väitöskirja on tutkimus nälänhädistä ja niiden jälkielämistä. Tutkimuksen keskeisenä analyyttisenä käsitteenä hyödynnetty mnemohistory (suom. muistohistoria) viittaa siihen kriisiä seuranneeseen ajanjaksoon, jona nälkävuosien jälkeiset sukupolvet elivät samaan aikaan kriisin kokeneen ja sen tapahtumat muistavan väestöryhmän kanssa.

Tarkastelussa on Suomen ja Irlannin osalta noin sadan vuoden jakso, joka seurasi vuosina 1845-52 Irlannissa ja 1860-luvulla Suomessa koettuja nälkäkriisejä.Kyseisenä aikakautena historialliset ja henkilökohtaiset muistot vaikuttivat ja nivoutuivat toisiinsa. Väestön uusiutuminen vaikutti siihen, minkälaisiksi diskurssit nälänhätien muistoista ja historiasta lopulta muokkautuivat.

- Muistohistoriallisen dynamiikan yksi tärkeimmistä taustatekijöistä on nälkävuosien muistamiseen kykenevän väestön väheneminen. Ensimmäiset muistelmat nälkävuosista ilmestyivät noin kaksi vuosikymmentä tapahtuman jälkeen, jolloin uusi nälkävuosien jälkeinen sukupolvi oli jo kasvanut aikuisiän kynnykselle, Forsberg kertoo.

Ensimmäiset laajalevikkisimmät historialliset romaanit, näytelmät ja aiheen historiantutkimuksen pioneerit ilmestyivät 1890-luvulla, jolloin tapahtuman muistavat olivat jo alle 50 prosenttia koko väestöstä. Ensimmäiset muistitietokeräykset koottiin 1910-luvulla, kun muistamiseen kykenevä väestöryhmä oli jo 45-vuotiasta tai vanhempaa ja muodosti kokonaisväestöstä noin viidenneksen.

Nälänhädät ovat kansallisesti vaikeita muisteltavia

Irlannin osalta muistohistoriallinen tausta noudattaa karkeasti samankaltaista kehityskäyrää kuin Suomessa. Erona oli maan poliittinen ja uskonnollinen konteksti suhteessa 1800-luvun emämaahaan Britanniaan, joka oli voimakkaasti kärjistetympi kuin Suomen suhde Venäjän keisarikuntaan. Tämä elävöitti Irlannin nälänhädän maan kansallisen historiakertomuksen keskeiseksi tapahtumaksi kansallismielisissä historiakertomuksissa.

Väitöskirja haastaa aikaisemman irlantilaisen historiatutkimuksen tulkinnan, jonka mukaan Irlannin nälänhätä olisi ollut historioitsijoiden unohtama ja yhteiskunnallisesti vaiettu tapahtuma.

- Verrattuna Suomeen kyllä irlantilaisetkin historioitsijat kirjoittivat omasta nälänhädästään runsaasti 1800-luvulla, mutta yhteiskunnallisina keskustelijoina sikäläiset historioitsijat olivat poleemisempia luonteeltaan, Forsberg selittää.

Yleensä nälänhädät jäävät kansallishistorioiden kertomuksissa katvealueeseen. Vertailemalla muistohistoriallista kehityskulkua Suomessa ja Irlannissa, joissa nälänhädillä on ollut kiistaton merkitys maiden historiassa, päästään käsiksi myös muistamisen arkoihin alueisiin ja niihin liittyviin historiapoliittisiin valintoihin.

- Näin voidaan paremmin ymmärtää esimerkiksi, sitä miksi, missä ja milloin nälänhätien muistomerkit yleistyivät ja miten nälkävuosien perintö heijastui maiden sisäisiin poliittisiin kahtiajakoihin, Forsberg toteaa.

********************************************************

FM Henrik Forsberg väittelee 24.1.2020 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Famines in Mnemohistory and National Narratives in Finland and Ireland, c. 1850-1970” (Nälänhädät muistohistoriassa ja kansallisissa kertomuksissa Suomessa ja Irlannissa, noin 1850-1970). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania PIII, Yliopistonkatu 3.

Vastaväittäjänä on emeritus professori Cormac Ó Gráda, University College Dublin, ja kustoksena on professori Jari Eloranta. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Henrik Forsberg
Puh. 041-5062105
henrik.forsberg@helsinki.fi