Odotettua useampi sairastaa syömishäiriön

Odotettua useampi suomalainen on sairastanut syömishäiriön nuoruudessaan. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan jopa joka kuudes nainen ja joka neljäskymmenes mies on kärsinyt syömishäiriöstä varhaisaikuisuuteen mennessä.

Tutkimuksessa havaittiin, että 17,9 prosenttia naisista ja 2,4 prosenttia miehistä oli kärsinyt syömishäiriöstä varhaisaikuisuuteen mennessä. Tyypillisiä syömishäiriöitä ovat anoreksia eli laihuushäiriö ja bulimia eli ahmimishäiriö. Näiden lisäksi väestössä esiintyy oirekuvaltaan monenlaisia syömishäiriöitä.

Syömishäiriöt yleistyivät niin tytöillä kuin pojilla varhaisnuoruudessa. Tytöillä yleisin ikä syömishäiriön puhkeamiselle oli 16–19-vuotiaana.

– Tutkimuksemme yksi keskeinen havainto oli, että tytöillä ja nuorilla naisilla laihuushäiriö ja sen taudinkuvaa muistuttavat syömishäiriöt olivat hyvin yleisiä. Näille oirekuville on tyypillistä muun muassa painon lasku, ruokailuihin liittyvät rajoitukset, pakonomainen liikunta, lihomisen pelko ja kehonkuvan häiriö. Joka kymmenes nuori nainen oli kärsinyt tämän tyyppisestä syömishäiriöstä, kertoo nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri, psykoterapeutti Yasmina Silén.

Pojat ja miehet täyttivät naisia harvemmin tyypillisten syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit. Heillä taudinkuvan keskeisiä oireita olivat esimerkiksi pakonomainen liikkuminen, urheiluharrastukseen liittyvät epäterveelliset painonhallintakeinot, suuret painonvaihtelut tai ahmiminen.

Tutkimustulos perustuu laajan Kaksosten Kehitys ja Terveys -tutkimuksen aineistoon. Tutkimukseen osallistuivat lähes kaikki vuosina 1983–1987 syntyneet kaksoset ja heidän perheensä. Kaksosia seurattiin 12 ikävuodesta lähtien, ja varhaisaikuisuudessa heistä yli 1 300 osallistui psykiatrista sairastavuutta kartoittavaan haastatteluun.

Syömishäiriö ei usein näy päällepäin

Syömishäiriöiden yleisyyden ja oirekuvien tunteminen väestössä on tärkeää, sillä tämä tieto luo perustan syömishäiriöiden ennaltaehkäisylle, tunnistamiselle ja riittävien hoitointerventioiden kehittämiselle.

– Valitettavasti tänä päivänäkin vain pieni osa syömishäiriötä sairastavista tunnistetaan terveydenhuollossa, ja moni jää ilman tarvitsemaansa apua. Erityisen huonosti tunnistetaan epätyypillisiä syömishäiriöitä. On tärkeää ymmärtää, että syömishäiriö ei usein näy päällepäin. Syömishäiriöön sairastunut voi yhtä lailla olla alipainoinen, normaalipainoinen tai ylipainoinen, Yasmina Silén sanoo.

– Viime vuosina länsimaissa on julkaistu useita tutkimuksia, joissa on raportoitu syömishäiriöiden olevan aiemmin tiedettyä yleisempiä. Meidän tutkimuksemme osoittaa, että näin on myös Suomessa. Syömishäiriöiden yleisyyden vuoksi niiden tunnistamista ja hoidon saatavuutta tulisikin entisestään parantaa, hän summaa.

Tuoreessa tutkimuksessa syömishäiriödiagnoosit asetettiin Amerikan psykiatriyhdistyksen APA:n uusimpien kriteereiden mukaisesti. Uusimmassa luokituksessa tyypillisten syömishäiriöiden, laihuushäiriön ja ahmimishäiriön, diagnostisia kriteerejä lievennettiin, ja luokitukseen lisättiin uusia syömishäiriödiagnooseja.

Suomessa syömishäiriöiden diagnosoinnissa käytetään Maailman terveysjärjestön WHO:n ICD-10-tautiluokitusta. Parin vuoden päästä käyttöön otettavassa ICD-11:ssä syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat samankaltaisia Amerikan psykiatriyhdistyksen luokituksen kanssa.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin International Journal of Eating Disorders -lehdessä. Tutkimusta johti Helsingin yliopiston mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen.

Lisätietoja:

Väitöskirjatutkija, nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri, psykoterapeutti Yasmina Silén, Helsingin yliopisto
Puh. 040 583 0208
Sähköposti: yasmina.silen@gmail.com

Mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen, Helsingin yliopisto
Puh. 040 571 2095
Sähköposti: anna.keski-rahkonen@helsinki.fi

Viite: Yasmina Silén, Pyry N. Sipilä, Anu Raevuori, Linda Mustelin, Mauri Marttunen, Jaakko Kaprio, Anna Keski-Rahkonen. DSM-5 eating disorders among adolescents and young adults in Finland: A public health concern. International Journal of Eating Disorders 2020. https://doi.org/10.1002/eat.23236

**************************

Ystävällisin terveisin

Miia Soininen, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
miia.soininen@helsinki.fi 050 478 2906