Uutta tietoa jatkosodan vaiheista: USA torjui ehdotuksen Pohjois-Suomen miehityksestä 1943

Uuden tutkimustuloksen esitti Oulun yliopiston kansainvälisten suhteiden ja informaatioverkostojen historian dosentti Henry Oinas-Kukkonen. Tieto syventää ymmärrystä jatkosodan rauhanprosessista ja Suomen hallituksen rajallisesta liikkumatilasta.

”Tapaus osoittaa, kuinka pieni Suomen valtiojohdon todellinen liikkumatila oli. Neuvostoliiton kanssa ei päästy neuvottelemaan eikä Saksa halunnut Suomen erillisrauhaa. USA halusi erillisrauhan, mutta poikkeuksellisesti ei juuri Normandian maihinnousun alla. Rauhaa ei tullut syksyllä 1943”, Henry Oinas-Kukkonen kertoo.

USA katsoi, että saksalaisjoukkojen piti kriittisellä hetkellä ennen Normandian maihinnousua pysyä Pohjois-Suomen ”sivunäyttämöllä”, mutta Neuvostoliiton ei sitä vastoin pitänyt sitoa enempää joukkojaan Suomen rintamalle.

Oinas-Kukkosen mielestä merkityksellistä kuitenkin on, että USA:n korkein sodanjohto pohti Suomen esittämää hanketta eli piti sitä ajankäytön arvoisena.

Suomen ehdotukseen kesällä 1943 sisältyi, että länsijoukot nousisivat maihin Norjassa, etenisivät Suomen pohjoisosiin ja takaisivat maalle itsenäisyyden estämällä neuvostojoukkojen etenemismahdollisuudet. Ehdotus käsiteltiin USA:n puolustushaarakomentajien neuvostossa (Joint Chiefs of Staff) sotastrategiaan keskittyneen komitean tekemän tarkastelun pohjalta.

USA piti maihinnousua Norjaan ja etenemistä Suomeen epäkäytännöllisenä ja vaarallisena. Vetäytyvien saksalaisjoukkojen uskottiin kykenevän vahvistamaan aivan liikaa Atlantin puolustusvallia. Rauhaan haluttoman ja Petsamoa tavoittelevan Neuvostoliiton ei uskottu hyväksyvän ratkaisua, minkä vuoksi sen ei arveltu vetävän joukkojaan pois Suomen rajan takaa sodan keskeisille rintamille, vaan se saattaisi entistä suuremmilla joukoilla miehittää Suomen.

Tässä tilanteessa liittoutuneiden ”kokonaisnettohyöty” romahtaisi. Niinpä suomalaisehdotukseen ei suostuttu, vaikka ajateltiin, että maata tulisi auttaa jollakin muulla tavalla.

Kun amerikkalaiset olivat torjuneet ehdotuksen, Suomi jatkoi taistelua Saksan rinnalla. Kesällä 1944 Normandian maihinnousun alettua lännessä Neuvostoliitto aloitti idässä oman suurhyökkäyksensä, jonka Suomi vaivoin pysäytti. Jatkosota päättyi ja Moskovan välirauha allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944.

Lissabonissa Suomen mahdollisesta sodasta irrottautumisesta neuvottelivat Suomen lähetystön va. asiainhoitaja Taavi Pohjanpalo, USA:n lähetystöneuvos George F. Kennan ja sotilasasiamies ja OSS-tiedustelupalvelun edustaja Robert A. Solberg. Presidentti Risto Rytin ja pääministeri Edwin Linkomiehen salainen ehdotus välitettiin ulkoministeri Cordell Hullin pohdittavaksi. Suomen ulkoministeri Henrik Ramsay valtuutti Tukholman lähettilään G. A. Gripenbergin vahvistamaan ehdotuksen aitouden. USA:n ratkaisun teki maavoimien esikuntapäällikön George C. Marshallin kommenttien jälkeen amiraali William D. Leahyn johtama Joint Chiefs of Staff.

Henry Oinas-Kukkosen tutkimuksen aineisto koostuu erityisesti USA:n ulkoasiainhallinnon ja puolustushaarakomentajien neuvoston asiakirjoista. Oinas-Kukkosen artikkeli ”The Problem of the Finnish Separate Peace, US Initiatives, and the Second Front in 1943” on julkaistu historian ja arkeologian tutkimuksen aikakauskirja Faravidissa 48/2019.