SDP:n varapuheenjohtajaehdokas Jaana Ylitalon puhe puoluekokouksessa 23.8.2020

Muutokset puhuttaessa mahdollisia

Arvoisat puoluetoverit, ärade partikamrater, 

Seison täällä edessä nöyrin mielin ja kiitollisena, että voin tänään esittäytyä minun ja meidän SDP:ssä varapuheenjohtajaehdokkaana. Lopullinen kipinä ehdokkuuteen ja politiikan ytimeen lähti eurovaaleista. Silloin taas kerran ymmärsin ja muistin erään asian.

Mutta, ensin haluan kuitenkin kertoa oman tarinani. Miten minusta tuli minä, nyt 50-vuotias, äiti, vaimo, edunvalvoja. Miten ujosta pikkutytöstä kasvoi vahva aikuinen (nainen) ja oikeudenmukaisuuden puolesta puhuja.

Olen syntynyt Helsingissä, äiti ja isä tapasivat Vallininkujan Elannossa työskennellessään. Isäkin on syntyjään helsinkiläinen, Viipurista tulleiden vanhempien jälkeläinen. Äidin juuret ovat tukevasti Etelä-Savon pelloilla ja mailla. Lapsena olin ujo. Tätä ei helpottanut usea, muutaman vuoden välein tapahtuva isän töiden perässä muutto paikkakunnalta toiselle. Kävin useaa eri koulua ja jouduin sopeutumaan aina uuteen ympäristöön ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Perhe yhdistyi tiiviiksi ja edelleen olemme hyvin läheisiä toisillemme. Minulla ei siis ole lapsuuden ystäviä tai koulukavereita. Somea ei ollut silloin yhteydenpitoon.

Jo lukiossa olin kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä ja oppilaskunnasta. En kuitenkaan rohjennut itseäni siihen esittää. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan sosiaaliohjaajaksi ja jo toisena päivänä oppilaskunta tuli siellä vastaan. Samanhenkisten opiskelijoiden ympäröimänä rohkaistuin ja ehdotin itseäni mukaan. Minut valittiin sihteeriksi. Sitten elämässä tuli eteen opiskelijajärjestö SAKKI ja SAK:n nuoret. Näissä porukoissa minut otettiin avosylin vastaan. Löysin oman järjestöperheeni. Olin pian SAKKIn puheenjohtaja. Muistan vieläkin ne ihmiset, jotka tapasin ensimmäisissä tilaisuuksissa. Monet niistä ihmisistä ovat tänäänkin täällä. Ja vielä useammat olisivat, jos ei korona.

Toverit ovat havainneet, että olen asioihin perehtyvä henkilö… Jos ette vielä tiedä, minulla on ehtymätön tarve perehtyä asioihin, joita en omasta mielestäni tunne tarpeeksi. Ehkä vähän liiallisuuksiin saakka. Mutta juuri siksi roolini työelämäkysymysten asiantuntijana ja johtavana neuvottelijana on tuntunut aina kotoisalta – tiedän mistä puhun ja miksi.

Kysyin hyvältä työtoverilta, mitä pitäisi kertoa itsestäni. Hän sanoi, että kerro miten ilmiömäinen ihmisten mukaan saaja olet - kuuntelija, osallistaja ja vaikuttaja. Saan porukan mukaan keskustelemaan – myös kokemaan, että jokainen on tärkeä, asiasi on tärkeä ja hoidamme tämän sinulle tärkeän asian. Ja niin hoidammekin. Ihmiskäsitykseni on humanistinen, jokainen ihminen on hyvä. Vaikeat asiat ovat osa jokapäiväistä arkeani. Arkinen asioiden selvittäminen ja niistä yhdessä keskusteleminen ovat vahvuuksiani. Tätä palautetta olen saanut myös varapuheenjohtajakampanjan aikana. Kiitos siitä salissa oleville tovereille!

Viimeiseen kymmeneen vuoteeni työssä ja politiikassa ovat kuuluneet sellaisia sanoja kuin kiky, silpputyö, nollasopimukset, työhyvinvointi, alustatyö, yleissitovuus, paikallinen sopiminen, työperäinen hyväksikäyttö, alipalkkaus, kanneoikeus. Olen saanut vastata näiden ja monien muiden keskeisten työelämäteemojen hoitamisesta Suomen suurimmassa ammattiliitossa... Toimintani ohjenuorana on lause ”palkalla on tultava toimeen”. Siksi haluan olla mukana rakentamassa SDP:stä Suomen työelämäkysymysten johtajaa, johon kansalaiset arjessaan voivat luottaa. Haluan rakentaa puoluetta, joka määrätietoisesti pyrkii parantamaan suomalaista työelämää ja vaatii työtä, jolla tulee toimeen. Meidän johdollamme työllisyyttä edistetään paremmalla työelämällä, ei kurjistamalla työntekijöiden asemaa. Ja sopimalla, ei sanelemalla.

Tämä ei tarkoita, että ajan vain yhden porukan asiaa. Sdp on kirjo heitä, jotka kuuntelevat, jotka neuvottelevat ja jotka puolustavat heikoimpia. Tätä haluan tuoda puheenjohtajistoon.

Mutta se ymmärtämäni asia. Asioiden tilaan ja puolueen politiikan linjauksiin on vaikutettava sisältä päin. Tarja Halonen aikanaan linjasi, että ”jokaisella täysi-ikäisellä ihmisellä pitää olla oikeus työhön ja siitä saatavaan toimeentuloon. Niin, ja kohtuulliseen elämään työpaikalla”. Tämä kirkas ajatus on kestänyt hyvin aikaa ja sen voi sanoa olevan minun missioni. Sen eteen olen valmis sitkeästi tekemään töitä ja kantamaan vastuuta Sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä.

Kiitos!