Väitös 20.11.2020: Miesten työ-perhesuhdetta ei johdeta organisaatioissa

Maskuliininen johtamiskulttuuri on edelleen nähtävissä monin tavoin organisaatioissa, ja tämä heikentää miesten halukkuutta ja mahdollisuuksia osallistuvampaan isyyteen. Organisaatioissa ja erityisesti johtamisessa on yhä edelleen taipumus suosia perinteisiä maskuliinisia työnteon tapoja, kuten pitkiä työpäiviä, työnteon priorisointia muun elämän edelle ja täydellistä työlle omistautumista.

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan miesten työ-perhesuhdetta erityisesti johtamisen ja organisaatioiden näkökulmasta.

– Vaikka osallistuva, kokonaisvaltainen isyys on jo tunnistettu ilmiö työelämänkin kontekstissa, käytännön tasolla miesten vanhemmuuden tasavertainen tukeminen uupuu organisaatioista, kertoo Emilia Kangas Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta. – Yksittäisen miehen voikin olla haastavaa toteuttaa sekä työelämän ihanteita, että toisaalta yhteiskunnassa kasvavaa vaatimusta osallistuvammasta isyydestä. Nämä ihanteet, kun ovat monin tavoin keskenään ristiriitaisia.

Organisaatioissa isyyden tukeminen on suurelta osin edelleen vain näennäistä. Todelliset miesten työ-perhe suhteen johtamisen käytännöt ovat vähäisiä ja hyvin vaihtelevia. Isyyden ei edelleenkään ajatella vaikuttavan miesten työntekoon. Näin ollen miesten työ-perhesuhde ei näyttäydy myöskään johtamisen kysymyksenä, johon pitäisi organisaatioissa kiinnittää huomiota.

– Suunnitellut ja tietoiset tavat ja käytännöt miesten toimivan työ-perhesuhteen tukemiseksi puuttuvat suurelta osin organisaatioista, Kangas kertoo.

Asia ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen, sillä tutkimus tunnisti myös miesten työ-perhesuhdetta tukevia johtamiskäytäntöjä organisaatioista. Esimerkiksi organisaation sukupuoliajakauma voi vaikuttaa miesten työ-perhesuhteen johtamiseen.

– Siinä missä tutkituissa miesvaltaisissa organisaatioissa miesten työ-perhesuhdetta tuettiin joustavalla johtamisella läpi organisaation, naisvaltaisissa organisaatiossa työ-perhesuhdetta tukivat nimenomaan lähijohtajat ylimmän johdon näyttäytyessä välinpitämättömänä, kertoo Kangas.

Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin myös miesjohtajia, jotka kokivat työn ja perheen toisiaan täydentäviksi elämän osa-alueiksi. Nämä miesjohtajat eivät tavoitelleet perheen erottamista työidentiteetistä vaan pitivät isyyttä jopa johtajuutta kehittävänä asiana. Kankaan mukaan työelämässä onkin tapahtumassa muutos, jossa vetureina ovat nämä tasa-arvoista isyyttä käytännössä toteuttavat miehet.

– Uskon myös, että tämä korona-aika on voinut olla silmiä avaava kokemus monelle johtajalle myös työ-perhekysymyksissä. Luultavasti myös isien etätyökokouksissa ovat lapset vilahdelleet ja lasten avunpyynnöt kaikuneet kollegoiden korviin asti.

– Vaikka korona on monin tavoin haastanut perheitä, on se ehkä tuonut yksilöiden kokonaisvaltaisuuden paremmin näkyviin myös työpaikoilla. Toivottavasti organisaatioissa ja johtamisessa muistetaan myös koronan jälkeen, että monilla meistä, myös miehillä, on työn ulkopuolisiakin vastuita, joille täytyy jäädä aikaa ja voimavaroja, Kangas toivoo.

Emilia Kankaan väitöskirjan “Discourses of Fatherhood in Leadership and Organisations” tarkastustilaisuus pidetään yliopiston vanhassa juhlasalissa S212, marraskuun 20. päivänä 2020 kello 12. Vastaväittäjinä toimii professori Päivi Eriksson (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Anna-Maija Lämsä (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Koronatilanteen vuoksi yleisö voi seurata tilaisuutta verkkovälitteisesti osoitteessa: https://r.jyu.fi/dissertation-kangas-201120  

Tilaisuuden lopussa mahdolliset kysymykset voi lähettää kustokselle puhelimitse: +358405767823

Väitöskirja on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa.

Lisätietoja:
Emilia Kangas
emilia.e.kangas@jyu.fi0408281156