Pohjois-Karjalan bioindikaattoritutkimus on valmistunut - Pohjois-Karjalassa tutkitusti paras ilmanlaatu

Pohjois-Karjalan ilmanlaatua tutkittiin vuonna 2020 toteutetussa bioindikaattorien seurantatutkimuksessa. Tutkimuksesta vastasi Pohjois-Karjalan ELY-keskus ja toteuttajana toimi Ramboll Finland Oy. Tutkimus on jatkoa vuosina 1998–1999 ja 2010 toteutetuille maakunnallisille bioindikaattoritutkimuksille.

Tutkimuksessa ilman epäpuhtauksien vaikutuksien ilmentäjinä eli indikaattoreina käytettiin edeltäneiden tutkimusten tapaan männyillä kasvavia runkojäkäliä sekä sammalten alkuainepitoisuuksia. Runkojäkälien seuranta toteutettiin 315 havaintoalalla ja sammalten alkuainepitoisuudet määritettiin 101 havaintoalalta.

Tutkimuksen yhteenvetona voitaneen todeta, että jäkälähavaintojen valossa Pohjois-Karjalan jäkälälajisto oli lievästi muuttunutta, mutta luonnontilaisempaa kuin muualla Suomen eteläpuoliskolla. Viimeisen 15 vuoden aikana tehtyjen seurantatutkimusten vertailussa Pohjois-Karjalan jäkälävauriot olivat pienimpiä ja ilmanpuhtausindeksi kaikkein suurin. Pohjois-Karjalan ilmanlaatu on siis parempaa kuin muilla tutkituilla alueilla Suomessa. Saamme Pohjois-Karjalassa hengittää siis tutkitusti Suomen puhtainta ilmaa.

Jäkälät ja sammalet ilmanlaadun tutkimuksissa

Mäntyjen runkojäkälät ovat hyviä ilmanlaadun bioindikaattoreita erityisesti pitkän aikavälin muutostrendien kuvaamiseen. Ne reagoivat hitaasti, mutta herkästi ilman epäpuhtauksiin sekä ulkomuodollaan että lajiston koostumuksen ja runsauden muutoksilla.

Sammalten kemiallisella analyysillä voidaan tutkia raskasmetallilaskeumaa, sillä tiheä sammalmatto pidättää lähes kaiken hiukkasten muodossa tulevan laskeuman. Koska sammalilla ei ole juuria, ottavat ne tarvitsemansa alkuaineet sadevedestä suoraan solukkoihinsa. Samalla sammaliin kertyy myös erilaisia ilman epäpuhtauksia. Sammalten pitoisuuksia tutkimalla voidaan saada suhteellinen kuva ilman epäpuhtauksien laskeumasta ja ilman laadusta.

Päästömäärät laskeneet 1980- ja 1990-luvuilta

Tutkimusalueen päästömäärät ovat laskeneet selvästi 1980- ja 1990-luvuilta 2000-luvulle tultaessa, mutta 2000-luvulla etenkin rikkidioksidien ja hiukkasten päästökehitys on ollut aaltomaista. Myös liikenteen rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöt ovat vähentyneet selvästi tarkasteluajanjaksolla. Ilmasta mitattujen epäpuhtauksien pitoisuudet ovat pääasiassa laskeneet 2000-luvulla, mutta laskeva kehitys on tasaantunut 2010- ja 2020-lukuihin tultaessa.

Ilman epäpuhtauksien vaikutukset ilmanlaatua kuvaaviin jäkälämuuttujiin olivat koko Pohjois-Karjalan maakunnan mittakaavassa lieviä ja erityisesti tausta-alueilla vaikutukset olivat vähäisiä. Päästölähteiden ympäristössä vaikutukset olivat selvempiä, mutta laajuudeltaan melko pieniä. Vuonna 2020 sormipaisukarpeen (hyvä jäkäläindikaattori) vauriot olivat tutkimusalueella keskimäärin lieviä. Terveintä sormipaisukarvetta kasvoi Kesälahdella, Hattuvaarassa ja Tuupovaarassa. Vaurioituneinta sormipaisukarve oli Joensuun keskustaajamasta Hammaslahteen ulottuvalla vyöhykkeellä, Juuan kunnan keskiosassa sekä Nurmeksen ja Uimaharjun keskustaajamissa. Tutkimusalueen pohjois- ja itäosissa jäkälälajisto oli laajalti luonnontilaista ja lounais- ja keskiosassa köyhtynyttä. Monipuolisin ja luonnontilaisin jäkäläyhteisö tutkimusalueella oli Ilomantsissa, Kontiolahdella, Nurmeksessa ja Outokummussa ja köyhtynein puolestaan Joensuun ja Rääkkylän alueella.

Korkeimmat sammalten alkuainepitoisuudet määritettiin päästölähteiden läheisyydestä, joista merkittävimpiä olivat lämpölaitokset sekä kaivokset ja kaivostuotteiden jatkojalostuslaitokset. Tulosten perusteella sammalten raskasmetallipitoisuudet Pohjois-Karjalassa edustavat suhteellisen puhtaan tausta-alueen pitoisuuksia.

Verrattuna vuonna 2010 toteutettuun tutkimukseen, sormipaisukarpeen vauriot olivat hieman kasvaneet, levä yleistynyt ja ilman epäpuhtauksille herkät lajit harvinaistuneet tutkimusalueella, mutta kokonaisuudessaan muutokset vuosien välillä olivat lieviä. Vaurioituneimman sormipaisukarpeen ja köyhtyneimmän lajiston vyöhykkeet sijoittuivat pääosin samoille alueille molempina tutkimusvuosina eli Joensuun-Hammaslahden väliselle alueelle, Uimaharjuun, Kiteelle, Nurmeksen ja Lieksan keskusta-alueille. Vuonna 2020 köyhtyneimmän lajiston vyöhykkeet olivat kuitenkin selkeästi laajempia. Päästömäärien lievä kasvu 2000-luvun loppuvuosina sekä lisääntynyt liikenne ovat voineet vaikuttaa jäkäliin. Myös 2000-luvulla lisääntyneiden sääolojen äärevöitymisellä voi olla merkitystä jäkälien kuntoon ja esiintymiseen.

• Pohjois-Karjalan maakunnan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2020 (pdf, doria.fi)
• Tutkimuksen tuloksista pidettiin tulosseminaari perjantaina 18.6.2021 klo 13.00, ja seminaarin tallenne löytyy Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen YouTube-kanavalta