Roope Lipasti: Mikaelin kirja

Arvostelupäivä 12.8. 

Mikael Agricola lähtee rauhanneuvotteluihin Venäjälle loppuvuodesta 1556. Matka on raskas ja tehtävä hermoja raastava, Iivana Julman kohtaaminen Moskovassa kruunaa matkan koettelemukset, ja paluumatkalla asiat ovat vieläkin huonommin. Agricola ei ole iloinen komennosta mukaan delegaatioon. Häntä kiinnostaa matkalla kaksi asiaa: oma pakanallisiin kansanparannuskonsteihin keskittyvä kirjansa sekä nuori Hannu, joka vangitaan matkalla ja jonka vanhemmat on myyty orjiksi.  

Samaan aikaan Turussa rouva piispa eli Mikaelin Birgitta-vaimo joutuu hoitamaan piispantalon moninaisia, entistä vaikeammiksi käyviä asioita ja päätyy lopulta oikeudenkäyntiin Mikaelin kirjoittaman kirjan vuoksi. Naiset nousevat romaanissa korkeaan arvoon: he hoitivat yhteiskunnassa paljon asioita – usein näkymättömästi. He perivät vuokria, hoitivat asiat myllyn, alaisten, kaupan, ostajien ja myyjien kanssa ja olivat perillä monista yhteiskunnallisista epäkohdista.

Mikael on kirjoittanut Suomen kansan pakanallisia parannuskeinoja esittelevän kirjan, joka yhdistää Lipastin romaanin puolisot: Mikael täydentää ja varjelee kirjaa Venäjällä, ja Birgitta piilottelee kopiota piispantalossa. Samaan aikaan kun Mikael haluaa varmistaa sen, että kansa pystyy lukemaan muutakin kuin uskonnollista kirjallisuutta omalla kielellään, kääntyy sama kansa piispan perhettä vastaan Turussa.

Romaanissa esitellään elävästi 1500-luvun Suomea, sen kansaa ja kirkon edustajia. Lipastille tuttuun tapaan keskiössä on perhe ja perheenjäsenten väliset suhteet. Usko parempaan huomiseen on ankarissakin olosuhteissa luja.

Mikaelin kirjassa historia yhdistyy Lipastin tuttuun, nasevaan huumoriin. Kirjassa osoitetaan, kuinka historiaa tekevät henkilöt ovat usein pikkumaisia ja oikkujensa vallassa. Kapeakatseinen aika tarvitsee avartamista, mutta uuden luoja kohtaa työssään epäluuloa ja tuomitsemista. Jälkeenpäin Agricolan työn arvoa ei kukaan epäile, mutta omana aikanaan eri alojen tunteminen ja niiden yhdistäminen ei ollut hyväksyttyä. Kapeakatseisuutta suosittiin, ja Jumalan sana painoi maailmassa eniten.

Haastattelupyynnöt, arvostelukappaleet, lisätiedot: hanna-leena.soisalo@atena.fi