Petri Ala-Maunuksen ja Juha Joron näyttelyt ovat avoinna Salon taidemuseossa 25.9.2021-9.1.2022

Petri Ala-Maunus, La-La Land, maalauksia
Petri Ala-Maunuksen (s. 1970) maisemamaalaukset muistuttavat ensinäkemältä 1800-luvun romanttisia luontokuvauksia, joissa jylhät näkymät ovat kasvaneet todellisuutta mahtavammiksi. Teokset näyttävät valokuvamaisilta tarkkoine yksityiskohtineen. Maalausten koskemattomassa, paratiisinomaisessa luonnossa ei löydy ihmistä tai tämän aikaansaamaa kädenjälkeä. Osaan teoksista Ala-Maunus lisää kuitenkin illuusion särkeviä valumia, maalaamatonta pintaa ja kokonaisuudesta räikeästi erottuvia värialueita luonnonvoimien ja dramaattisten pinnanmuotojen saadessa päähuomion. Ala-Maunuksen maalauksissa taidehistorian romanttinen luontokuvasto kohtaa populaarikulttuurin pelottavat, dystooppiset mielenmaisemat. Ala-Maunuksen laaja yksityisnäyttely sisältää taiteilijan uusimman tuotannon lisäksi teoksia takautuvasti noin kymmenen vuoden ajalta julkisista kokoelmista ja yksityiskodeista. 

Näyttelyn yhteydessä ilmestyy yli 100-sivuinen, runsaasti kuvitettu julkaisu Petri Ala-Maunuksesta Salon taidemuseon ja Jyväskylän taidemuseon toimittamana. Julkaisussa nykytaiteen museo Kiasman intendentti Kati Kivinen avaa hauskasti Petri Ala-Maunuksen taiteilijauraa ja muusikko ja kirjailija Marko Annala luonnehtii puolestaan sujuvasanaisesti tunnelmia Ala-Maunuksen taiteen äärellä.

Juha Joro, Hiljaisuuden poluilla, studionäyttely
Helsingissä 1957 syntynyt, nykyisin Salossa asuva taidegraafikko, piirtäjä ja valokuvaaja Juha Joro käsittelee taiteessaan ajan kulkuun ja hiljaisuuden kokemiseen liittyviä teemoja metsän mystiikan ja rauhan välityksellä. Joron ilmaisuvälineinä ovat olleet sekatekniikkapiirustus, taidegrafiikka sekä kahtena viime vuosikymmenenä myös valokuvaan pohjautuvat ilmaisutavat. Salon taidemuseon näyttely sisältää valokuvateoksia.

Joron tuotannossa yhdestä kuvallisesta ideasta syntyy toisinaan useamman itsenäisen teoksen kokonaisuus. Kuin tarina, jonka kerronta kulkee läpi koko teossarjan varioituen yhä moninaisimmiksi puheenvuoroiksi. Ilmaisuun on vaikuttanut myös itämainen kuvataide, jossa tyhjällä tilalla on oma, merkityksellinen osa teosta, sekä tarve palata “yksinkertaisiin” asioihin, hienovaraiseen vuoropuheluun vastakohdaksi nykyhetken kuva- ja informaatiotulvalle.