Luontopaneelin selvitys: EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet tarkoittavat merkittävää metsien lisäsuojelua Suomessa
EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Strategiassa on kolme suojelualueisiin liittyvää tavoitetta: 1) oikeudellisen suojelun piirissä tulee olla vähintään 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista, 2) tästä vähintään kolmannes eli 10 prosenttia pinta-alasta on suojeltu tiukasti ja 3) pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltu tiukasti. Lisäksi strategian mukaan suojelu tulee kohdentaa alueisiin, joilla on suuri monimuotoisuusarvo tai -potentiaali.
Suomen Luontopaneeli ehdottaa metsiensuojelun kohdentamiseen menetelmää, joka tuo EU-tavoitteiden mukaisesti tiukan suojelun piiriin kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät sekä yhteensä vähintään 10 prosenttia metsäpinta-alasta kaikissa Suomen maakunnissa.
Luontopaneeli katsoo, että paras luonnonsuojelullinen hyöty saadaan kohdentamalla metsien lisäsuojelu alueellisesti tasaisesti siten, että 10 prosentin tiukan suojelun minimitavoite saavutetaan jokaisessa maakunnassa. Kunkin maakunnan sisällä lisäsuojelu on tarkoituksenmukaista kohdistaa vanhimmista metsistä alkaen. Ikäraja, jota vanhemmat metsät tulevat suojeluun, vaihtelee maakunnan metsien ikärakenteesta sekä jo suojellusta pinta-alasta riippuen.
Luonnon monimuotoisuuden säilymisen edellytykset turvattava kaikkialla Suomessa
Luonto on erilaista eri paikoissa, joten monimuotoisuutta ei voi turvata suojelemalla alueita vain tietyllä maantieteellisellä alueella, kuten Pohjois-Suomessa. Luontopaneelin mietinnön mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaava ja käytännöllinen tarkastelumittakaava on maakunta.
Erilaiset luontotyypit ja kasvupaikat tarjoavat elinympäristöjä erilaisille lajeille. Tästä syystä suojelutavoite on jyvitetty erikseen metsä- ja kitumaalle sekä lisäksi metsämaalla vielä pääpuulajien mukaisesti mänty-, kuusi- ja lehtipuuvaltaisille metsille.
”Suojelualueiden tasainen jakautuminen maakunnittain on perusteltua myös kansalaisten alueellisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Suojelu turvaa luonnon tarjoamat moninaiset ekosysteemipalvelut, jotka edistävät esimerkiksi terveyttä, hyvinvointia ja virkistäytymistä, ja nämä palvelut ovat mitä suurimmassa määrin sidoksissa maantieteelliseen sijantiin”, huomauttaa Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.
Suojelualueita lisättävä merkittävästi - etenkin Etelä-Suomessa
Nykyiset suojelualueet keskittyvät Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomen metsämaasta on suojeltu tiukasti alle 3 prosenttia. Etelä-Suomessa vanhoja metsiä on jäljellä niin vähän, että ne eivät jo olemassa olevien suojelualueiden lisäksi riitä täyttämään EU:n biodiversiteettistrategian 10 prosentin suojelutavoitetta.
Suojelemattomia vanhoja metsiä on Luontopaneelin laskelman mukaan sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Suomessa kummassakin yli 400 000 hehtaaria. Jotta 10 prosentin tiukan suojelun tavoite täyttyy maakunnittain, tulisi kaikkien vanhojen metsien lisäksi Etelä-Suomen metsämaasta asettaa tiukkaan suojeluun vielä 471 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomen metsämaasta 176 000 hehtaaria.
”Olisi oikeudenmukaista ja kustannustehokasta asettaa Luontopaneelin mietinnön kriteerien mukaiset valtion mailla sijaitsevat kohteet viipymättä tiukan suojelun piiriin jokaisessa maakunnassa”, Kotiaho sanoo.
Valtion mailla on Etelä-Suomessa suojelematonta metsämaata yhteensä noin 650 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa noin 2 860 000 hehtaaria. Osa näistä on luonnonsuojelullisesti arvokkaampia kuin keskimääräiset yksityisten metsänomistajien mailla sijaitsevat METSO-suojeluohjelman kohteet.
”Metsien lisäsuojelutarve on niin merkittävä, että suojeltavaksi tulee väistämättä myös ihmisen heikentämiä alueita, kuten ojitettuja suometsiä. Tällaisille alueille tarvitaan suojelun lisäksi ennallistamissuunnitelma ja suunnitelmien mukainen rahoitus”, Kotiaho jatkaa.
EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden mukaisen metsiensuojelun lisärahoitustarve on Luontopaneelin arvion mukaan noin 6,8 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa 760 miljoonaa euroa vuosittain, mikäli suojelu toteutetaan tavoitevuoden 2030 loppuun mennessä. Kustannusarvio ei sisällä hallinnollisia kustannuksia.
”Oikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että lisäsuojelun rahoituspohja turvataan ja metsänomistajien taloudelliset menetykset korvataan”, Kotiaho sanoo.
Metsien lisäksi myös muut elinympäristöt suojeltava
Mietinnössä Luontopaneeli on keskittynyt Suomen pinta-alaltaan suurimman ja siten lajien kannalta merkityksellisimmän elinympäristön eli metsien suojelun kohdentamiseen. Kaikenlaisen luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kuitenkin edellyttää, että EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti tiukasti suojeltu pinta-ala nostetaan 10 prosenttiin ja oikeudellisesti suojeltu pinta-ala 30 prosenttiin myös kaikilla muilla kuin metsäisillä luontotyypeillä.
”Vanhojen metsien ja 10 prosentin tavoitteen mukainen tiukka lisäsuojelu on käynnistettävä viipymättä. Samalla tulee suunnitella tarkemmin, miten edetään kohti 30 prosentin oikeudellisen suojelun tavoitetta, jotta myös se saavutetaan sovitusti vuoteen 2030 mennessä”, Kotiaho sanoo.
EU:n biodiversiteettistrategiassa todetaan, että kunkin jäsenvaltion on tehtävä oma osuutensa, vaikka tavoiteprosentteja ei ole jaettu jäsenvaltioittain. Jos Suomi haluaa olla vastuullinen, se pitää kiinni oikeudenmukaisesta taakanjaosta ja suojelee vähintään yhteisiä tavoitteita vastaavan osuuden pinta-alastaan, Luontopaneelin mietinnössä katsotaan. Jäsenvaltio, joka suojelee yleistä prosenttitavoitetta pienemmän osan pinta-alastaan, vierittää vastuutaan luonnonsuojelusta muille jäsenmaille.
“Jos esimerkiksi Suomi ei suojelisi 30 prosenttia maa- ja meripinta-alastaan, jonkin toisen jäsenvaltion vastaavalla kasvillisuusvyöhykkeellä olisi suojeltava yli 30 prosenttia omista vastaavista alueistaan EU-tasoisen suojelutavoitteen täyttymiseksi”, Kotiaho sanoo.
Lisätietoja
- Luontopaneelin julkaisuja 4/2021: Metsäluonnon turvaava suojelun kohdentaminen Suomessa (pdf):
-
Janne Kotiaho, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori, puh. 050 594 6881, janne.kotiaho@jyu.fi
- Sanna Autere, viestinnän asiantuntija, Suomen Luontopaneeli, puh. 050 532 9301, sanna.autere@helsinki.fi
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Sanna AutereViestinnän asiantuntijaSuomen Luontopaneeli
Puh:0505329301sanna.autere@helsinki.fiTietoja julkaisijasta
Suomen Luontopaneeli on riippumaton asiantuntijaelin, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Luontopaneelin rooli ja tehtävät on kirjattu luonnonsuojelulakiin. Luontopaneelin kannanotot ja raportit perustuvat tieteelliseen näyttöön ja monialaiseen asiantuntemukseen. Luontopaneeli antaa tutkimuksen pohjalta suosituksia luonnon monimuotoisuuteen liittyvään päätöksentekoon.
www.luontopaneeli.fi
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Luontopaneeli
Monimuotoinen luonto maatalousalueilla turvaa kestävän ruoantuotannon edellytykset – luontokatoa voi torjua yksinkertaisilla toimilla14.6.2024 00:57:12 EEST | Tiedote
Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus on jatkanut köyhtymistään 2000-luvun Suomessa. Monimuotoisuutta voidaan parantaa suhteellisen yksinkertaisilla toimilla, kuten lisäämällä niittyjä ja viljelemättömiä alueita sekä edistämällä luomutuotantoa, kertoo Suomen Luontopaneelin tuore raportti. Monimuotoisuustoimet edistävät usein myös maaperän kasvukuntoa, vesiensuojelua ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Luontokatoa voidaan torjua kotimaista ruoantuotantoa vaarantamatta – päin vastoin, monimuotoinen maatalousluonto auttaa turvaamaan kestävän ruoantuotannon edellytykset.
Vedenalainen rannikkoluonto köyhtyy kaikilla Suomen merialueilla – luontokadon pysäyttäminen vaatii tehokkaita toimia ja riittäviä resursseja22.3.2024 01:00:08 EET | Tiedote
Suomen rannikkoalueilla etenevä luontokato ilmenee monin eri tavoin. Vedenalaisen rannikkoluonnon monimuotoisuuden heikkenemistä tapahtuu kaikilla Suomen merialueilla, ja luontokato kohdistuu lähes kaikkiin rantavyöhykkeen vedenalaisiin luontotyyppeihin ja eliöryhmiin, kertoo Luontopaneelin tuore raportti. Rehevöityminen ja ilmastonmuutos ovat merkittävimmät luontokadon aiheuttajat. Kehityksen kääntäminen elpymisuralle vaatii tehokkaita toimia ja riittäviä resursseja sekä ihmistoiminnan aiheuttamien ympäristöpaineiden hillitsemistä.
Suomen luontokato voidaan pysäyttää lisätoimilla – toimenpidekuilun kiinni kurominen vaatii resursseja ja pitkäjänteistä politiikkaa8.12.2023 00:59:00 EET | Tiedote
Luonnon monimuotoisuus on suomalaisten hyvinvoinnin ja kestävän talouden perusta. Nykytoimet eivät kuitenkaan riitä luontokadon pysäyttämiseksi, osoittaa Suomen Luontopaneelin tuore raportti, joka luo kokonaiskuvaa Suomen luonnon heikentymisestä 2000-luvulla ja arvioi erilaisten skenaarioiden avulla, miten luonnon monimuotoisuus voidaan kääntää elpyvälle uralle. Luontotavoitteiden ja nykytoimenpiteiden välinen kuilu voidaan kuroa umpeen määrätietoisilla lisätoimilla. Ilman jatkuvien haittojen hillitsemistä luonnon tilaa ei saada elpymään pysyvästi. Siksi tarvitaan nykyistä pitkäjänteisempää luontopolitiikkaa.
Luontokato jatkuu ilman merkittävää suojelupinta-alan lisäystä – Suomen luontotavoitteisiin tarvitaan konkretiaa ja selkeät mittarit7.11.2023 10:01:10 EET | Tiedote
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisiin luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Toimenpiteisiin tavoitteiden saavuttamiseksi on ryhdyttävä heti. Luontopaneelin tuore mietintö tarjoaa eväitä valmisteilla olevan kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian sekä sen osana laadittavan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman kehittämiseen. Mittarien valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta tavoitteiden toteutumista ja toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida.
Haitalliset vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta – niiden torjuminen vaatii toimialarajat ylittävää kansainvälistä yhteistyötä 4.9.2023 14:59:00 EEST | Tiedote
Haitalliset vieraslajit ovat yksi keskeisistä luontokadon aiheuttajista. Vieraslajit leviävät ihmisen toimien seurauksena ennennäkemättömän nopeasti, ja niiden haittojen hillitsemiseksi tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä, kertoo hallitustenvälisen luontopaneelin IPBESin arviointiraportti. Suomen Luontopaneelin tuore julkaisu esittää, miten IPBESin raportin keskeisiä havaintoja voidaan hyödyntää haitallisten vieraslajien torjumisessa Suomessa.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme