Lapsuuden laulut ovat ikääntyneille tärkeä voimavara

Ikääntyneiden osuus maamme väestöstä kasvaa, mikä tarkoittaa, että myös vanhuspalvelujen tarve kasvaa. Tarvitaan toimintoja, jotka tuovat mielekästä tekemistä ja merkityksellisiä kohtaamisia ikäihmisten arkeen, ja jotka samalla voivat toimia kuntouttavina.

Tammela osoittaa väitöstutkimuksessaan, että tuttuihin lauluihin ja yhdessä muisteluun perustuva ryhmätoiminta antaa ikääntyneille monipuolisia voimavaroja arkeen. Muisteluryhmässä samaan ikäpolveen kuuluvat laulavat ja muistelevat lapsuusvuosiensa musiikkia ryhmänohjaajan johdolla. Väitöstutkijan kehittämä konsepti voidaan helposti toteuttaa ja soveltaa käytäntöön palvelutalossa tai seniorikodissa.

Muisteluryhmätoiminnan avulla tutkimuksessa selvitettiin, kuinka ikääntyneet suhtautuvat lauluihin, joita he ovat kuulleet ja laulaneet kansakouluvuosinaan. Tutkimukseen osallistui henkilöitä, jotka kävivät kansakoulua vuosien 1945–1959 välisenä aikana, kun Suomi toipui talvi- ja jatkosodista ja jälleenrakensi yhteiskuntaa. Koulusta tutut laulut olivat suosittuja yhteislauluja myös koulun ulkopuolisissa tilaisuuksissa.

Valtaosa tutkimukseen osallistuneista ikääntyneistä koki lapsuudestaan tuttujen laulujen laulamisen tärkeänä. Myös henkilöt, jotka eivät olleet musiikillisesti orientoituneita, kokivat muisteluryhmään osallistumisen mieluisana.

– Lapsuusvuosilta tutut laulut loivat osallistujille sillan omaan menneisyyteen, Tammela kertoo. Samaa on havaittavissa korona-aikana laajaa julkisuutta saaneen Lotan ja papan koronalaulut -ilmiön suosiossa. Vuosikymmenten takaa tutut laulut herättävät valtavasti muistoja, tunteita ja kokemusta yhteisöllisyydestä.

Tammela näkee tärkeäksi, että musiikkituokioiden järjestämiseksi tuodaan konkreettista välineistöä. Hoivapalvelujen henkilökunta on yhä nuorempaa, eivätkä nuoret ja eri kulttuureista tulevat hoitajat tunne tämän päivän ikääntyneille tärkeää musiikkia, saati ymmärrä sen merkitystä ikäihmisille. Samalla sukupolvikuilu laulujen arvojen ja nyky-yhteiskunnan arvojen välillä saattaa muodostua ongelmaksi kulttuuristen vanhuspalvelujen tuottamisessa.

– Moni ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi isänmaallista ja hengellistä tematiikkaa edustavat laulut voivat olla ikääntyneelle hyvinkin tärkeä väylä tunnemuistoihin ilman, että henkilö itse toteuttaisi laulun arvomaailmaa, Tammela kuvailee. Tämä näkyy siinä, että lapsuusvuosina opittuja virsiä ja hengellisiä lauluja koettiin uskonnon harjoittamisen sijaan kulttuuriperintönä. Pääosin muutkin lauluissa esiintyvät arvot koettiin luonnollisena ja osallistujien puheessa välittyi toive siirtää laulujen kantamaa kulttuuriperintöä myös seuraaville sukupolville.

Tammela suosittelee, että ikäpolven laulutuokioissa hyödynnettäisiin entistä enemmän kansakoululauluja – vasta myöhemmissä ikävaiheissa opitun iskelmämusiikin rinnalla. Varhaisina elinvuosina tallentuneet musiikin muistijäljet ovat hyvin pysyviä, mikä tiedetään muistisairaiden parissa tehdyn tutkimuksen perusteella.

Tammelan tutkimus osoittaa, että nimenomaan kouluvuosina itse ja yhdessä lauletut laulut ovat sitä musiikkia, jota sotien jälkeen lapsuuttaan eläneiden sukupolvi parhaiten osaa ja muistaa. Ikääntyneiden parissa työskentelevien nuorempien sukupolvien tulisikin tuntea myös menneiden vuosien koululauluja ja ennen kaikkea ymmärtää niiden merkitykset ikäihmisille. 

Tammelan väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Emil Aaltosen Säätiö, OLVI-säätiö ja Suomalainen Konkordia-liitto.

FM Annika Tammelan musiikkikasvatuksen väitöskirja "Kansakoululaisen lauluaarteisto: jälleenrakennusajalta tutut laulut ikäihmisten laulukokemuksissa ja muistoissa" tarkastetaan 4.2.2022 Jyväskylän yliopiston Historica-rakennuksen salissa H320. Vastaväittäjänä toimii yliopettaja, FT, MuM, musiikkiterapeutti Laura Huhtinen-Hildén (Metropolia-ammattikorkeakoulu) ja kustoksena apulaisprofessori Suvi Saarikallio (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Väitöstilaisuutta voi seurata vain verkkovälitteisenä: https://jyufi.zoom.us/j/68499264609

Koronarajoitusten vuoksi tilaisuuteen voi osallistua vain kutsuttuna. Tilaisuuden lopuksi etäyleisöllä on mahdollisuus esittää väittelijälle kysymyksiä ottamalla yhteyttä kustoksen puhelinnumeroon +358505361900

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations 481, Jyväskylä 2022, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8993-4 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8993-4

Taustatietoja:

Annika Tammela (o.s. Yli-Urpo) kirjoitti ylioppilaaksi Huittisissa Lauttakylän lukiosta keväällä 2006. Hän suoritti muusikon ammattitutkinnon Jyväskylän ammattiopistossa vuonna 2015 ja valmistui filosofian maisteriksi ja musiikinopettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2018.

Tammela on työskennellyt soiton- ja laulunopettajana sekä toiminut ikääntyneiden parissa muusikkona ja musiikin ohjaajana. Syksystä 2021 alkaen hän on toiminut musiikkitieteen ja musiikkikasvatuksen yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella.

Lisätietoja:

Annika Tammela, puh. +358504675458, annika.s.tammela@jyu.fi