Työntekijän altistumista kuumuudelle on rajoitettava

Kuumassa työskentely vaikuttaa työviihtyvyyteen ja voi lisätä työpaikalla sairastumis- ja tapaturmariskiä. Lämpöön sopeutuminen kestää viikosta kahteen viikkoon, joten ensimmäiset hellepäivät ovat terveyden ja suorituskyvyn kannalta elimistölle vaikeimmat.

Ohjeita kuumakuormituksen vähentämiseksi

Kevyissä ja keskiraskaissa töissä on muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi pitää kymmenen minuutin tauko kerran tunnissa tai tehdä jaksoittain esimerkiksi muuta työtä viileämmässä työtilassa, jos lämpötila työpaikalla on yli 28 °C. Lämpötilan ollessa yli 33 °C tauon pituus on viisitoista minuuttia. Tätä suuremmissa lämpötiloissa ja raskaissa ruumiillisissa töissä on ryhdyttävä erityisiin suojelutoimiin. Niitä ovat esimerkiksi työntekijän lämpösairausriskin selvittäminen, erityisen suojavarustuksen käyttäminen ja usein toistuva työn tauottaminen. Tauot on hyvä pitää varjossa ja viileässä. Liikkuva ilma poistaa ylimääräistä lämpöä iholta ja viilentää elimistöä. Viileä suihku katkaisee lämpökuormituksen ja virkistää.

Ensisijaisia teknisiä keinoja lämpökuormituksen vähentämisessä työpaikalla ovat lämpölähteiden eristämiseen ja ilmanvaihtoon liittyvät tekniset ratkaisut. Suora auringonpaiste työhuoneen ikkunan läpi on syytä estää. Tässä voidaan apuna käyttää tummennettuja ikkunalaseja ja teippejä.

Koneellinen jäähdytys on helpottanut helteellä työskentelevien oloja työpaikoilla. Kuumuus kiusaa kuitenkin edelleen monia työssä. Ilma tuntuu sitä kuumemmalta, mitä kosteampaa se on. Kasvihuoneissa tai keittiöissä pitkäkestoinen kuumatyö voi aiheuttaa työntekijöille epämiellyttävien tuntemusten lisäksi myös terveydellistä haittaa.

Työntekijä voi itse vähentää lämpökuormitusta valitsemalla työhön sopivan kevyen ja väljän vaatetuksen sekä nauttimalla riittävästi nestettä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi veden tai laimean mehun nauttimista 1–2 dl kerrallaan 3–4 kertaa tunnissa. Jos hikoilemalla menetettyä nestettä ei korvata juomalla, elimistö kuivuu. Kuivuminen kuormittaa verenkiertoa, nostaa sisäelinten lämpötiloja ja lisää äkillisten lämpösairauksien riskiä. Pahimmillaan tämä voi johtaa lämpöpyörtymiseen tai jopa lämpöhalvaukseen.