Työsuhde päätettiin koeajalla syrjivällä perusteella: työnantajalle sakkoa työsyrjinnästä

Tapauksessa työntekijän kanssa oli sovittu koeajasta ja työsuhde oli kestänyt varsin lyhyen aikaa. Työntekijälle ei ollut huomautettu virheistä eikä häntä kehotettu toimimaan työssään eri tavalla. Työntekijää oli pidetty osaavana ja ammattitaitoisena aikaisemmassa työpaikassa, jossa työnkuva oli ollut vastaavanlainen.

Työntekijä oli varsin pian työsuhteen alkamisen jälkeen ollut poissa työstä terveydellisistä syistä. Asiaan viitaten työnantajan edustaja oli käräjäoikeuden perustelujen mukaan pohtinut, etteivät he voisi ottaa taloudellisia riskejä pitkien poissaolojen vuoksi. Työnantajan edustajat olivat kuitenkin pääasiassa pitäneet työntekijää muuten työhön soveltumattomana ja olleet huolissaan tämän työsuoritusten laadusta. Työnantajalla ja työntekijällä oli riidattomasti ollut joitakin eriäviä näkemyksiä työn suorittamiseen liittyen.

Käräjäoikeus katsoi asiassa näytetyksi, että työntekijän työsuhde oli tosiasiassa päätetty koeajalla tämän terveydentilan vuoksi, terveydentilan voitiin katsoa olleen selvästi työsuhteen päättämisen keskeisin syy ja ajallisesti läheisesti yhteydessä työsuhteen päättymiseen. Riittävää on se, että terveydentilalla on ollut vaikutusta tehtyyn ratkaisuun riippumatta siitä, onko asiaan vaikuttanut myös muitakin seikkoja.

Työsopimusta ei saa koeajallakaan purkaa syrjivästi tai muutenkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Tässä tapauksessa koeajan tarkoitus ei ehtinyt toteutua. Työsyrjinnästä on kyse silloin, kun työntekijä on asetettu epäedulliseen asemaan nimenomaan jonkin syrjintäperusteen vuoksi, eikä menettelylle ole ollut muuta painavaa, hyväksyttävää syytä.

Työsuojelulakimies Tiia Harainen toteaa, että mikäli koeajan kuluessa herää epäilys siitä, että työntekijä voi olla soveltumaton työhön, olisi työkykyä ensin arvioitava ja työsuhteen jatkamisedellytyksiä selvitettävä. Mikäli näitä ei ole riittävästi huomioitu, asiaa saatetaan arvioida lopulta työsyrjintärikoksena.

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 21.4.2022, asianumero R 21/1865.
Tuomio on lainvoimainen.