”Tuli lopulta halua sanoa jotakin kirjoittamisesta. Sen kanssa olen lähes koko tähänastisen elämäni kulkenut ja kamppaillut”, Hannu Mäkelä kirjoittaa uutuusteoksessaan Kirjoittamisen ilo – eli miksi yhä rakastan sanoja (Kirjapaja). ”Voi olla, että minut ovat pelastaneet sanat.”

Kirjoittamisen ilo on tuotteliaan kirjailijan puheenvuoro kirjoittavan ihmisen sisäisestä maailmasta ja sanomisen tarpeesta. Teos avaa, mistä pitkän linjan kirjailijan, toimittajan, lukijan ja kustantajan intohimo kirjoittamiseen on peräisin. Mitä kirjoittaminen vaatii ja mitä se antaa? Mikä kirjoittavia ihmisiä yhdistää? Voiko kirjailijaksi opettaa, ja jos voi, miten? 

Mäkelä muistelee teoksessaan omaa polkuaan kirjoittajana sekä kirjoittamisen iloja ja ahdinkoja – sanojen merkitystä ja sanomisen tarvetta. Kirjoitettu nivoutuu elettyyn. ”Ensimmäiset kaunokirjalliset tekstit tein 15-vuotiaana; siitä on ehtinyt kulua yli kuusikymmentä vuotta. Ensimmäiset kirjani taas julkaistiin vuonna 1965. Siitäkin on taakse jäänyt pitkä joukko vuosia.”

Kirjoittaa voi itselleen, toiselle, pakosta, ilosta, muistaakseen, unohtaakseen. Kirjoittaminen on yksinäistä työtä, mutta sanat avaavat yhteyden, joka levittäytyy niin lavealle kuin ymmärryksemme yltää.

Kirjoittamisen ilo onkin teos sanojen voimasta ja aarre jokaiselle kirjoittajalle ja lukijalle.

Vuonna 2021 Mäkelältä ilmestyi Lukemisen ilo – eli miksi yhä rakasta kirjoja (Kirjapaja), jossa hän pohtii lukemisen ja kirjallisuuden merkitystä.

Hannu Mäkelä julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1965. Hän on kirjoittanut ja toimittanut noin kaksisataa teosta. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, runoja, lastenkirjoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tietokirjoja. Mäkelä on saanut työstään lukuisia tunnustuksia. Hän on ollut taiteen akateemikko vuodesta 2016.

Hannu Mäkelä: Kirjoittamisen ilo – eli miksi yhä rakastan sanoja
Kansi Tiina Ripatti-Toledo.
Kannen kuva: Pierre Bonnard, Työpöytä.
Kirjapaja 2022
ISBN 978-952-354-659-2, 170 s.