Hemmottelun sallivissa maissa vanhemmat olivat korona-aikana vähemmän uupuneita

Maiden välisiä eroja vanhemmuuden uupumuksessa korona-aikana selitti kulttuuriarvoista erityisesti hemmottelu, selviää kansainvälisestä International Investigation of Parental Burnout (IIPB)- konsortiohankkeen uudesta julkaisusta. Hemmottelulla viitataan kulttuurille ominaiseen elämästä nauttimiseen, iloon ja hauskanpidon hyväksyntään. Hemmottelun sallivissa maissa vanhemmuuden uupumus oli korona-aikana vähäisempää kuin pidättyväisissä maissa. Pidättyväisyyteen kulttuuriarvona liittyvät tiukat sosiaaliset normit ja kurinalaisuus.

– On mahdollista, että vastoinkäymisiä kohdatessaan hemmottelun sallivasta kulttuurista tulevat vanhemmat kokivat, että heillä on yhä kontrollia elämästään ja he voivat tehdä iloa tuottavia asioita, dosentti Matilda Sorkkila Jyväskylän yliopistolta pohtii. Hän vastaa Suomen osuudesta yhdessä professori Kaisa Aunolan kanssa.

Tutkimukseen osallistui vuonna 2018 10 622 vanhempaa ja vuonna 2020 koronapandemian aikana 9 923 vanhempaa 26 maasta. Kulttuuriarvoindeksillä arvioituna osallistuneista maista hemmottelun hyväksyntä on korkeinta Kolumbiassa ja heikointa Kiinassa. Suomi sijoittuu tässä maita vertailtaessa keskivaiheille.

Ennen korona-aikaa vahvin maiden välisten erojen selittäjä vanhemmuuden uupumuksessa oli individualismi: yksilökeskeisimmissä maissa vanhemmat olivat uupuneempia kuin yhteisöllisimmissä maissa. Korona-aikana individualismi ei ollut enää merkittävä selittäjä.

– Tämä voi selittyä sillä, että eristyksissä ollessaan kaikki ovat joutuneet pärjäämään itse. Nyt vahvemmaksi kulttuurilliseksi selittäjäksi nousi hemmottelu, joka tarkoittaa tässä sitä, kuinka paljon yhteiskunta sallii iloon ja onnellisuuteen liittyvien tarpeiden täyttymisen, Sorkkila kertoo. Löydös on tutkijoiden mielestä mielenkiintoinen, ja kuvastaa sitä, kuinka ympäröivien olosuhteiden muuttuessa myös kulttuuriarvojen vaikutus voi muuttua.

Vanhemmuuden uupumus lisääntyi maailmanlaajuisesti

Tutkimus osoitti, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna vakava-asteinen vanhemmuuden uupumus lisääntyi korona-aikana. Uupumus määriteltiin vakava-asteiseksi, mikäli vanhempi koki kaikkia arvioituja uupumusoireita viikoittain tai päivittäin. Vakavan uupumuksen kasvussa oli kuitenkin maiden väleillä eroja: eniten uupumus lisääntyi Burundissa ja Chilessä. Suomessa vakavaa uupumusta tutkituissa otoksissa oli vuonna 2018 4,9 % ja 2020 poikkeusaikana 5,8 %. Ero kahden vuoden välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

– Huomattavaa on, että keskiarvotasolla uupumuksessa ei tapahtunut maailmanlaajuisesti tilastollisesti merkitsevää muutosta, vaan ero tuli näkyviin nimenomaa vakavan uupumuksen esiintyvyyttä otoksessa tarkasteltaessa, Aunola tarkentaa.

Tutkijat huomauttavat, että löydöksiin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä otokset olivat eri vuosina 2018 ja 2020 ja otoskoot maiden väleillä vaihtelivat.

Uupumuksessa tapahtuneiden muutosten lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin perheisiin liittyvien taustatekijöiden, valtiollisten sulkutoimenpiteiden, sekä kulttuuriarvojen yhteyttä vanhemmuuden uupumukseen korona-aikana. Taustatekijöistä uupumukseen yhteydessä olivat vanhemman sukupuoli (äideillä esiintyi enemmän uupumusta kuin isillä), vanhemman nuorempi ikä sekä heikko taloudellinen tilanne. Lisäksi vanhemmat olivat uupuneempia, jos heillä oli pieniä lapsia, useampia lapsia, tai erityistarpeisia lapsia. Vanhempien uupumus oli myös sitä korkeampaa, mitä pidempään he olivat olleet korona-aikana eristyksissä. Myös kotoa käsin käytävä etäkoulu sekä lasten vaatima huomio eristysaikana olivat yhteydessä uupumukseen.

– Tärkeää olisi kiinnittää huomiota etenkin perheisiin, joissa on pieniä ja erityistarpeisia lapsia, sekä joissa vanhemmat ovat nuoria ja heikossa taloudellisessa tilanteessa. Näissä perheissä kuormitustekijät pääsevät helposti kasautumaan, Aunola kertoo.

Tutkimus toteutettiin vuonna 2018 sekä koronapoikkeusaikana 2020. Vanhemmuuden uupumusta arvioitiin 23 kysymyksestä koostuvalla Parental Burnout Assessment (PBA) -kyselyllä. Valtion asettamien toimenpiteiden tiukkuutta arvioitiin The Stringency Index of the Oxford COVID-19 Government Response Tracker -kysymyksillä, ja kulttuurisia arvoja Hofsteden kuuden kulttuuriulottuvuuden avulla.

Lähde:

IIPB Consortium [vanBakel et al.] (2022). Parental burnout across the globe during the COVID-19 pandemic. International Perspectives in Psychology, 11(3), 141-152. doi: 10.1027/2157-3891/a000050

Lisätietoja:

Dosentti Matilda Sorkkila, matilda.sorkkila@jyu.fi, puh. +35840 805 4709