Kielenopetuksen kehittäminen on koko yhteiskunnan tehtävä

Väitöskirjatutkija Raisa Harju-Autin Kielellisesti tuettu opetus – yläkouluikäiset maahanmuuttajaoppilaat opetuskieltä ja oppiainesisältöjä oppimassa -tutkimuksen mukaan koulun opetuskielen oppimisen tukimuotoja tulisi kehittää. Noin vuoden kestävä perusopetukseen valmistava opetus ja sen jälkeen annettava suomi toisena kielenä (S2) -opetus eivät tue vastasaapuneiden maahanmuuttajaoppilaiden opiskeluvalmiuksia riittävästi.  

Tarkastelussa erityisesti yläkouluikäiset oppilaat

Kielellisen tuen toteuttamiseen tulisi kiinnittää huomiota erityisesti perusopetuksen vuosiluokilla 7–9, sillä aineenopettajajärjestelmässä opettajat tapaavat oppilaitaan vain muutaman oppitunnin ajan viikossa. Tämä vaikeuttaa oppilaisiin ja heidän taustoihinsa perehtymistä sekä tarvittavan tuen antamista. Kielellisesti tuettu opetus on pedagoginen tukimuoto, joka on suunnattu yläkouluikäisille maahanmuuttajaoppilaille. Se yhdistää koulun opetuskielen ja oppiainesisältöjen opiskelun.  

Tutkimuksessa haastatellut oppilaat kertoivat kokemuksiaan kielellisesti tuetusta opetuksesta sekä suomen kielen oppimisesta ja monikielisyydestä. Oppilaat kokivat monikielisyytensä vahvuutena, mutta suomen kielen oppimisen tärkeys korostui. 

– Oppilaiden kokemukset kielellisesti tuetusta opetuksesta nostivat esiin koulun keskeisen roolin uuden kotimaan kielen oppimisessa. Jotta oppilaat hyötyvät heille suunnatusta tuesta, sen täytyy olla pitkäjänteistä ja säännöllistä, aktiiviseen toimintaan kannustavaa sekä kaikkia oppilaiden osaamia kieliä arvostavaa. Pedagogisen tuen dialogi on mahdollista vain riittävän pienissä oppilasryhmissä, joissa oppilaat kokevat olonsa turvalliseksi, Harju-Autti kertoo. 

Tukitoimiksi kielellisesti tuettu opetus ja pienemmät opetusryhmät 

Tutkimus tuo esiin, että kielenoppimisen tukimuotoja on välttämätöntä monipuolistaa ja vahvistaa esimerkiksi opetusryhmiä pienentämällä sekä lisäämällä kielellisen tuen opetusresurssia etenkin yläkouluissa, joissa maahanmuuttajaoppilaiden osuus on suuri.  

– Kielellisesti tuetun opetuksen tarpeellisuus korostuu erityisesti perusopetukseen valmistavan opetuksen jälkeisenä aikana, kun siirrytään yleisopetuksen tavallisille luokille, Harju-Autti kiteyttää. 

– Ongelmallista on, että maahanmuuttajaoppilaille suunnattujen pedagogisten tukitoimien suunnittelu ja toteutus kuuluvat yhä vain perusopetuksen paikallisesti päätettäviin asioihin. Tutkimukseni perusteella kielellistä tukea on kehitettävä kansallisella tasolla siitä näkökulmasta, että kielen oppimiseen menee useita vuosia, Harju-Autti jatkaa.

Kielitaito on ihmisoikeuskysymys  

Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että ympäröivän kielen osaaminen on merkittävä seikka osallisuuden syntymiselle. Rajalliset kielenoppimisen tukiresurssit vaikuttavat perusopetuksessa pärjäämiseen, mikä heijastuu myös toisen asteen opintoihin, työelämään sekä maahanmuuttajien asemaan yhteiskunnassa. Tutkimuksessa korostui koulun rooli oppilaiden kielitaidon karttumisen tukemisessa. 

– Koulun rooli opetuskielen oppimisen tukemisessa on kiistaton eikä koulu voi tätä vastuuta muualle luovuttaa. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta kuin maahanmuuttajaoppilaiden kielitaidosta, sillä ympäröivän yhteiskunnan kielen oppiminen on avain yhteiskunnalliseen osallisuuteen maahanmuuttajan iästä riippumatta, Harju-Autti toteaa.  

Ilman riittävää kielitaitoa riski hyväksikäytölle ja syrjäytymiselle kasvaa. Kielenoppiminen ei saa Harju-Autin mukaan jäädä vain maahanmuuttajien itsensä harteille: 

– Erityisen huolissani olen viime aikoina yleistyneistä työvoiman rekrytointihankkeista. Niissä usein melko epärealistisella aikataululla pyritään kouluttamaan maahanmuuttajista työntekijöitä Suomeen ilman pitkäjänteistä kielenoppimisen tukea.

– Kielitaito ei ole vain yksilön asia, vaan kyse on koko yhteisön taidosta. Keskeistä onkin pohtia, miten suomenpuhujat tukevat kielenoppijoita. Englanniksi kommunikointi olisi usein helppo valinta, mutta suomenoppijan taidot eivät silloin pääse kehittymään, Harju-Autti painottaa.