Professori Seppo Junnila: Puurakentamisen ilmastohyödyt vajaakäytöllä – Hallitusohjelmaan kirjaus puurakentamisen merkittävästä lisäämisestä

Teräsbetonirakentamisella karhunpalvelus ilmastotavoitteille

Kun kaupungeissa on pyritty yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen perinteisellä rakentamisella, se on johtanut Junnilan mukaan karhunpalvelukseen ilmastotavoitteille. - Tutkimukset osoittavat, että puurakentamisella voidaan vähentää uudisrakentamisen ilmastokuormaa sekä kasvattaa merkittävästi kaupunkiympäristöjen hiilivarastoa.

–Vaikka pientalovaltaista yhdyskuntarakennetta on pidetty ilmastotavoitteiden kannalta haitallisena, se onkin vähäpäästöisempää kuin teräsbetonivaltainen kerrostalotuotanto. Tutkimuksemme osoittavat, että puurakentamisella voidaan kompensoida merkittävä osa teräsbetonirakentamisen aiheuttamista elinkaaripäästöistä. Ilmastopolitiikassa energian ohella betoni- ja terästeollisuuden päästöjen alentaminen on välttämätöntä, jos globaaleihin ilmastotavoitteisiin halutaan päästä.

Esimerkiksi keskimääräisen suomalaisen puuomakotitalon puurakenteissa on tallessa noin 30 tonnia hiilidioksidia. Se vastaa keskivertoautoilijan yli 10 vuoden hiilidioksidipäästöjä. Puurakentamisen osuus kerrostalorakentamisessa on Suomessa kolme prosenttia.

–Keski-Euroopan maiden lisäksi Ruotsissa puurakentaminen kasvaa vahvasti urbaaniympäristöissä.   Suomessa rakennusteollisuus haluaa välttää riskejä, kun teräsbetonirakentamisessa on sulavalinjainen perustuotanto, jota ei haluta lähteä muuttamaan. Isojen rakennusyhtiöiden varovaisuutta selittävät myös osaajien puute, muutosvastarinta ja pilottikohteista syntynyt käsitys puurakentamisen kalleudesta.

Junnila huomauttaa, että monissa puurakentamisen valtamaissa on onnistuttu tuottamaan kilpailukykyisiä puurakentamisen tuotteita ja ratkaisuja. – Myös puutuoteteollisuuden on katsottava peiliin ja kysyttävä, mihin hiipui 1990-luvulla alkanut innostus puurakentamisen kehittämiseen. Kun markkina alkoi kehittyä, loppui kiinnostus teollisen puurakentamisen järjestelmien ja tuotantoketjun parantamiseen. Näyttää siltä, että valmiiden sahatavaratonnien vienti ulkomaille on ollut kiinnostavampaa kuin puurakentamisen osaamistuotteen kehittäminen kotimaassa.  

–Uuteen hallitusohjelmaan tulisi saada kirjaus puurakentamisen kasvattamisen ilmastohyödyistä. Puurakentamista lisäämällä voidaan taata myös metsien hiilinielujen säilyminen. Meillä voi olla suojelumetsiä hiilivarastoina ja talouskäytössä olevia metsiä, jotka toimivat hiilinieluina ja varastoina, kun niitä käytetään pitkäkestoisiin puutuotteisiin kuten puurakentamiseen.

Uusi kaupunkirakentamisen konsepti

Junnila muistuttaa, että puutuoteteollisuuden haasteena on löytää alan osaajia sekä poistaa kerrostalotuotannon pullonkaulat kehittämällä tuotannon teknologista varmuutta ja valmiutta teollisen rakentamisen tarpeisiin. – Kun ympäristöministeriön tavoitteena on kasvattaa puurakentamisen osuutta 45 prosenttiin, se vaatii puukerrostalotuotannon rinnalle uuden tiiviin ja matalan kaupunkirakentamisen konseptin kehittämisen, mihin meillä on osaamista ja toimivia tuotantoketjuja. Jos tämmöisen kaksikerroksinen tiivis town house alue kiinnostaa yksityisomistajaa ja asukkaita, se herättää myös aluekehittäjät ja sijoittajat.

-Vaikka puurakentamisen lisäämistä on tavoiteltu jo vuosia, vuonna 2019 puurakenteisten kerrostalojen markkinaosuus oli vain kolme prosenttia. Puukerrostalorakentaminen voi olla rakennusyhtiöille kannattavaa myös taloudellisesti, kun viimeisen 20 vuoden aikana myydyistä puukerrostalohuoneistoista sai Helsingissä keskimäärin 8,85 prosenttia korkeamman hinnan kuin muista materiaaleista tehdyistä.

Kuluttajamarkkinat ovat ekologisten arvojen kasvaessa Junnilan mukaan yhä merkittävämmässä roolissa puurakentamisen kasvun suhteen. – Ihmisten täytyy haluta puuasumista ja firmojen nähdä siinä bisnesmahdollisuus. Toisaalta markkinoita hämmentää se, että samaan aikaan hallitukselta on tullut viestiä halusta kasvattaa puurakentamista, ja toisaalta vaadittu metsän käytön vähentämistä. Metsän käytön kannalta puun riittävyys ei ole ongelma, kun kohdistamme nykyistä suuremman osan puunkäytöstä kotimaan puurakentamiseen.  

–Tutkimme matalan ja tiiviin kaupungin konseptia, jolla pystytään tuottamaan tiivistä kaupunkirakennetta, mutta samalla tukemaan puurakentamisteknologioiden kilpailukykyä nykyisellä teollisuusrakenteella.

Vihreä rahoitus vauhdittamaan puurakentamista

Puurakentaminen tulisi Junnilan mukaan nähdä asumisen markkinoilla laadukkaana ja haluttavana tuotteena. – Keski-Euroopassa ihmetellään, miksi laadukkaan puurakentamisen tulisi olla halvempaa kuin perinteisen teräsbetonirakentamisen bulkkituotannon. Tämä kannattaisi kiinteistökehittäjien ottaa huomioon, koska maksuvalmiutta meilläkin on jo nähtävissä.

–Nyt kun asuntomarkkinat ovat murroksessa, kannattaisi kiinteistösijoittajien tarttua sijoituksia hakevaan vihreään rahaa. Kun rakentamisen perusrahoituksessa pelätään vihreää riskiä, markkinoiden edullisempi vihreä raha tarjoaa kiinteistösijoittamiseen tuottavia mahdollisuuksia. Uskonkin, että ammattimaiset kiinteistösijoittajat alkavat etsiä vihreän rahan kohteita, koska lainan hinta määrittelee sijoitusten tuottoa.

Suomella tulee olla rohkeutta sijoittaa puurakentaminen yksiselitteisesti vihreän rahoituksen kriteerien piiriin. –Kun sijoittajat hakevat ympäristösertifikaatin ja EU:n taksonomian määrittelemiä kohteita, puurakentaminen täytyy saada korkeimpaan luokkaan. Elinkaarilaskelmat osoittavat kiistatta, että puurakentaminen täyttää helposti hiilikädenjäljen laskennan kriteerit.

–EU: n vihreän rahan 500 miljardin potista meidän tulisi tavoitella asukaslukua suurempaa osuutta, koska meillä on kestävää metsäteollisuutta ja teknologista osaamista se käyttöön. Jos Ruotsi on päässyt puukerrostalorakentamisessa markkinavetoisesti jo 15 prosentin osuuteen, tällä vihreän rahan instrumentilla meidän pitää pystyä parempaan. Keskeistä on saada muutos aikaan markkinoilla vihreän sijoittamisen kautta.

Junnilan mukaan tavaraviennin sijaan pitäisi alkaa puhua osaamisviennistä. – Me voimme rakentaa Suomeen uusia hyvillä sijainneilla olevia puukaupunginosia, joihin me saamme vihreää rahaa ilman, että joudumme kuljettamaan tavaraa maailmalle. Kauppapolitiikassa pitäisi alkaa puhua vaihtotasepolitiikasta, jossa voisimme olla puurakentamisen ansiosta vihreän rahan Luxemburg.

Hiilikompensaatiomalli rakentamiseen

Junnila muistuttaa, että kun vihreän rakentamisen sertifikaatteja tulisi kehittää niin, että ne huomioisivat paremmin puurakentamisen ilmastohyödyt. – Puun käytön lisäämisellä saadaan alennettua myös hiilijalanjälkeä rakentamisen aikaisia päästöjen pienentämisellä ja lisättyä hiilivarastoa laajamittaisessa teollisessa rakentamisessa. Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseen tarvitaan myös merkittäviä muiden rakennusmateriaalien päästövähennyksiä.

–Puuvaltaisessa rakentamisessa saadaan noin 25 prosenttia pienempi hiilijalanjälki, mitä voidaan kasvattaa jopa 50 prosenttiin ja yli sen kriittisen pisteen, jossa hiilikädenjälki ylittää hiilijalanjäljen. Paras tulos saavutetaan, kun rakentamisvaiheessa puulla voidaan alentaa materiaalien päästöjä ja käyttövaiheessa käyttää uusiutuvaa energiaa.

Kun kunnilla ja kaupungeilla on Junnilan mukaan aidosti halua uudistaa rakentamista vähäpäästöisempään suuntaan, tulisi uudistaa myös kaavoituskäytäntöjä. – Vaikka kaavoittajalla on valtaa maankäytön suunnittelun suhteen, he kokevat voivansa vaikuttaa varsinaisen rakentamiseen riittämättömästi. Rakentamisessa todellinen valta on rakennuslupaviranomaisilla, rakentajilla ja kehittäjillä eli investoijilla.

–Kaavoittajalle voitaisiin luoda uusi työkalu, hiilikompensaatiomalli, ohjaamaan rakentamista.

Sen ideana on se, että rakentamiseen tarkoitetun uuden alueen kaavoituksessa määritellään sen alueen teoreettinen metsäkäytössä oleva hiilivarasto. Kun aluetta ryhdytään rakentamaan, rakentamisessa tulisi luoda teknologian keinoin samansuuruinen hiilivarasto kompensaatioksi alueelle.

Markku Laukkanen
markku.laukkanen@audiomedia.fi