Talouskasvu ja hyvinvointi riippuvat ennen kaikkea tuottavuuden kasvusta. Viime vuosikymmenen aikana tuottavuuskehitys on kuitenkin ollut Suomessa heikkoa. Sen sijaan, että Suomi olisi pystynyt kuromaan eroa kiinni tuottavuuden eturintamamaihin, kärki on pikemminkin karkaamassa.

Suomen tuottavuuden heikko kehitys vuoden 2008 jälkeen kumpuaa suurelta osin yksityisen palvelusektorin ongelmista. Tämä ilmenee Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ja Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren valtioneuvostolle tekemästä tutkimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisyritysten tuottavuuseroja, millainen rooli erilaisilla taustatekijöillä on yritysten tuottavuuskehityksessä sekä millaisia toimenpiteitä tarvittaisiin nopeuttamaan yritysten tuottavuuden kasvua.

– Tuottavuuden kasvu tulee huomattavalla viiveellä tutkimus- ja kehityspanostusten ja niitä seuraavan ”luovan tuhon” kautta. Vuoden 2010 jälkeen nuorten yritysten työllisyysosuudet ovat olleet kasvussa niin teollisuudessa kuin yksityisissä palveluissa. Näiden yritysten vaikutus toimialojen tuottavuuden kasvuun on myös asteittain voimistunut. Jos tämä uudistumiskehitys jatkuu tulevina vuosina, edessämme voi olla aikaisempaa myönteisempi tuottavuuskehitys, muistuttaa Laboren johtaja Mika Maliranta.  

Tutkimus paljastaa, että yksityisten palvelualojen tuottavuudessa on Suomessa laajoja ongelmia, kun taas teollisuudessa on pystytty säilyttämään vahva suhteellinen asema.

Osaajapula hidastaa yritysten innovaatiotoimintaa

Tuottavuuden kotimaiseen eturintamaan nousseista suomalaisyrityksistä vain 1,5 prosenttia säilyi siellä yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, ettei yrityksissä ole onnistuttu ottamaan riittävän suuria teknologisia loikkia, sanoo hanketta vetänyt Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski.

– Suomalaisyritysten innovaatiot ovat harvoin niin radikaaleja, että yrityksen saavuttama tuottavuusetumatka muihin yrityksiin nähden säilyisi pidemmällä aikavälillä. Tuottavuuden eturintamassa pysyttelevissä yrityksissä sekä omistajat että työntekijät olivat muita yrityksiä nuorempia ja korkeammin koulutettuja.

Myös osaajapula hidastaa innovaatiotoimintaa. Liki kaksi kolmesta ylimmän tuottavuusluokan yrityksestä raportoi osaavien työntekijöiden puutteen hankaloittavan innovaatiotoimintaa. Eniten osaajapulaa ilmeni suorittavissa töissä, tieto- ja viestintätekniikan (ICT) asiantuntijoissa sekä luonnontieteen, teknologian, liike-elämän ja hallinnon asiantuntijatehtävissä.

Tukien kohdentaminen avainasemassa

Tutkimuksessa kartoitettiin parhaimpia keinoja tukea suomalaisyritysten nousua tuottavuuden eturintamaan. Keskeisessä asemassa on tutkijoiden mukaan julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen kohdentaminen niille yrityksille, joilla on parhaat edellytykset tuottaa radikaaleja innovaatioita. Lisäksi tuet tulisi kohdentaa korkean innovaatiotuottavuuden keskittymissä toteutettaviin t&k-hankkeisiin sekä korkeakoulujen ja yritysten väliseen yhteistyöhön.

Tutkimuksen mukaan tuottavuuden eturintamassa tarvitaan vielä myös korkeakoulujen perustutkimuksen ja opetuksen rahoituksen vahvistamista, työperäisen maahanmuuton edistämistä, kilpailulliset markkinat sekä investointeja tuottavuutta lisääviin teknologioihin. Suomen ICT-investoinnit ovat keskeisiä verrokkimaita vähäisempiä.

Koski Heli – Maliranta Mika – Fornaro Paolo – Juuti Toni – Kiema Ilkka – Pajarinen Mika: Yritysten tuottavuuserot ja tuottavuuden eturintama (valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:42)

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi).