Könttäsummapalautus on tehokkain tapa hyvittää polttoainekuluja pienituloisille

Tiedot käyvät ilmi Talouspolitiikan arviointineuvoston tilaaman taustaraportin pohjalta laaditusta Policy Brief -julkaisusta, jonka ovat kirjoittaneet tutkija Kimmo Palanne ja väitöskirjatutkija Selina Clarke. Raportissa tarkastellaan polttoaineverotuksen aiheuttaman taloudellisen taakan jakautumista suomalaisten kotitalouksien kesken ja arvioidaan, miten erilaisilla kompensaatiomekanismeilla voitaisiin tasoittaa taakkojen jakautumista.

Polttoaineverotuksen korottaminen on tutkimustiedon valossa yksi tehokkaimmista keinoista vähentää liikennesektorin päästöjä. Veronkorotukset herättävät kuitenkin huolta siitä, että verotuksen taakka kohdistuisi erityisesti pienituloisiin kotitalouksiin.

Kompensaation rahoitus ja kokonaissumma

Raportin analyysin pohjana ovat tiedot suomalaisten asuntokuntien polttoainekulutuksesta vuonna 2016. Koko väestön tasolla polttoaineverotuksen taakka jakautuu melko tasaisesti tuloluokkien välillä. Pienituloisiin ei kohdistu keskimäärin muita suurempaa taakkaa, koska pienituloiset omistavat vähemmän autoja ja ajavat keskimääräistä vähemmän. Kun tarkastelu rajataan vain autoileviin asuntokuntiin, verotuksen taakka on sen sijaan huomattavasti suurempi kaikkein pienituloisimmilla.

Raportissa tarkastellaan, miten erilaiset kompensaatiomekanismit tasoittavat näitä verotaakkoja asuntokuntien välillä. Tarkasteltavat kompensaatiot rahoitetaan polttoaineverojen hiilidioksidikomponentin (CO2) tuotolla, joka oli vuonna 2016 noin 810 miljoonaa euroa.

Könttäsummapalautus

Könttäsummapalautus tarkoittaa, että jokainen asuntokunta saa samansuuruisen kompensaation. Tässä tapauksessa 810 miljoonan euron CO2-verotuotto jaetaan tasan kaikkien asuntokuntien kesken, mikä tarkoittaa noin 305 euron palautusta asuntokuntaa kohden vuodessa. Könttäsummapalautus tasoittaa tehokkaasti verotaakan jakautumista tuloluokkien välillä ja keventää taakkaa erityisesti alimmissa tuloluokissa.

Palautus asuntokunnan koon perusteella

Asuntokunnan kokoon perustuvassa kompensaatiomallissa on kaksi toteuttamistapaa. Palautus lasketaan joko asuntokunnan absoluuttisen tai painotetun koon perusteella. Absoluuttiseen kokoon perustuva palautus tarkoittaa, että palautuksen määrä lasketaan asuntokunnan jäsenten lukumäärän mukaan. Malli vastaa könttäsummapalautusta, joka on tässä laskettu yksilötasolla.

Painotetussa palautuksessa lasketaan asuntokunnan painotettu jäsenten määrä. Laskenta perustuu OECD:n käyttämään asteikkoon, jossa asuntokunnan ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut vähintään 14-vuotiaat painon 0,5 ja alle 14-vuotiaat lapset painon 0,3. Asteikon tarkoitus on tehdä erikokoisista asuntokunnista vertailukelpoisia.

Molemmissa asuntokunnan kokoon perustuvissa malleissa pienituloisten saamat palautukset ovat keskimäärin pienempiä kuin könttäsummapalautus. Painotettuun kokoon perustuva palautus hyödyttää kuitenkin pienituloisia enemmän kuin absoluuttisen kokoon perustuva palautus.

Polttoaineverotuksen keventäminen

Lopuksi könttäsummapalautusta verrataan tilanteeseen, jossa polttoaineveron CO2-verokomponentti poistettaisiin kokonaan. Tarkastelussa oletetaan, että veroalennus siirtyisi täysimääräisesti hintoihin. Tällöin bensiinin hinta laskisi 21,49 senttiä litralta ja dieselin 24,56 senttiä litralta.

Sekä könttäsummapalautus että polttoaineverotuksen keventäminen alentavat asuntokuntien keskimääräistä verotaakkaa. Könttäsummapalautus tasoittaa kuitenkin pienituloisten verotaakkaa huomattavasti enemmän kuin polttoaineverojen alentaminen.

Tämä johtuu siitä, että suurempituloiset ajavat enemmän ja hyötyvät siten enemmän polttoaineverojen vähentämisestä suhteessa pienituloisiin. Polttoaineveron alennus luo myös ympäristölle haitallisen kannustimen lisätä ajamista, koska se tekee ajamisesta halvempaa.

Verotaakkojen jakautuminen tuloluokkien sisällä

Raportissa tarkastellaan myös verotaakkojen jakautumista tuloluokkien sisällä. Tuloksista käy ilmi, että taakat vaihtelevat huomattavasti enemmän tuloluokkien sisällä kuin niiden välillä. Tätä vaihtelua verotaakassa ei kuitenkaan täysin pysty selittämään havaittavissa olevilla asuntokuntien ominaisuuksilla, minkä vuoksi sitä on myös vaikeampi tasoittaa kompensaatiomekanismien avulla.