Tutkimus paljastaa, että kehonmittayksiköt eivät olleet pelkästään yksinkertaisia mittatyökaluja, vaan niillä oli tarkkaan harkittuja tarkoitusperiä.

Esimerkiksi perinneteknologiassa ja välineiden suunnittelussa kehonmittayksiköt olivat olennainen osa ergonomista suunnittelua. Lisäksi kehonmittayksiköiden käyttö jatkui pitkään standardoitujen mittayksiköiden käyttöönoton jälkeenkin, mikä viittaa niiden hyödyllisyyteen ja käytännöllisyyteen.

Moni suomalainen tuntee perinteiset mittayksikkömme, kuten vaaksan, sylen tai kyynärän. Perinteisesti esimerkiksi sylen ja vaaksan mittaa on käytetty niin suksien kuin tervahaudankin mittaukseen. On ollut pitkään tiedossa, että vastaavia kehonmittoihin perustuvia mittayksiköitä on käytetty luultavasti jo vuosituhansia. Esimerkiksi monet varhaisimmat standardoidut mittayksiköt, kuten muinainen egyptiläinen kyynärä, saivat luultavasti alkunsa kehonmittoihin perustuvista varhaisista mittausjärjestelmistä.

Mittausjärjestelmät ovat olleet keskeisessä roolissa teknologioiden ja kulttuurin kehityksessä, mutta edelleen tiedetään varsin vähän siitä, miten ja millaisia kehonmittoihin perustuvia mittayksiköitä on käytetty. Mittayksiköiden historiallista käyttöä on tärkeää ymmärtää ja tutkia, koska se auttaa ymmärtämään varhaisen kvantitatiivisen eli laskennallisen ajattelun syntyä. Mittayksiköt voivat myös valaista, miten eri kulttuurit ovat esimerkiksi suunnitelleet arkisia työkalujaan ja ratkaisseet jokapäiväisiä ongelmiaan.

Tarkkaan harkittua ergonomista suunnittelua

– Aiemmin on kuviteltu, että kehonmittayksiköt olisivat olleet verrattain yksinkertaisia mittaustyökaluja, joilla ei ollut sen erikoisempaa tarkoitusperää. Kehonmittayksiköitä on pidetty monessa mittaushistoriassa vain esiaskeleena kohti väitetysti edistyneempiä standardoituja mittayksiköitä, kuten metrijärjestelmää, kertoo tutkijatohtori Roope Kaaronen Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta

Helsingin yliopiston uusi katsaus kuitenkin osoittaa, että kehonmittayksiköiden käyttö jatkui alueesta riippuen jopa vuosisatoja tai -tuhansia ensimmäisten standardoitujen mittayksiköiden käyttöönoton jälkeen. Kehonmittayksiköiden jatkuvaa käyttöä selitetään niiden hyödyllisyydellä.

– Kehonmittayksiköiden käyttö oli usein tarkkaan harkittua. Esimerkiksi monen perinneteknologian, kuten jousen, kajakin, suksien tai vaatteiden suunnittelussa on ollut tärkeää, että väline on käyttäjälleen räätälöity. Siksi näitä välineitä on usein myös suunniteltu käyttäen omia kehonosia mittayksikköinä, kuvailee Kaaronen.

Esimerkiksi niin hantit, karjalaiset kuin saamelaisetkin ovat suunnitelleet suksiaan hyödyntäen omaa pituuttaan tai sylen, vaaksan ja jalan mittaansa mittayksikkönä. Tutkimus osoittaa ergonomisen suunnittelun olleen ihmiskulttuurien historiassa paljon kuviteltua yleisempää. Kehonmittayksiköitä on käytetty myös sen takia, että ne ovat helposti saatavilla ja käteviä käyttää. Esimerkiksi sylen mitalla on helppo mitata köyttä, kangasta tai kalaverkkoja.

– Köyden kaltaisia notkeita esineitä on hankala mitata mittatikulla tai -nauhalla, mutta sylellä voi kätevästi ojentaa köyden suoraksi. Liikkeen toistamalla voi helposti mitata pitkänkin esineen, Kaaronen kuvailee.

Kehonmitat ovat edelleenkin käytössä myös länsimaissa. Esimerkiksi polkupyörän runkoa sovittaessa otetaan tyypillisesti jalan sisäsauman mitta, ja maastohiihtosuksen pituus suhteutetaan käyttäjän kokoon.

Kaaronen kertoo veistävänsä kajakkimeloja oman sylen ja kyynäränsä mitalla.

– Grönlantilaistyylinen perinnemela on ergonomisesti suunniteltu käyttöväline, jolla olen melonut Helsingistä Maarianhaminaan.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, Koneen Säätiö ja EU:n Horizon 2020 -ohjelma.

Alkuperäinen artikkeli 

Roope O. Kaaronen et al., Body-based units of measure in cultural evolution.Science 380, 948-954(2023). DOI:10.1126/science.adf1936