Huumori ja aitous vauhdittavat brändin saamista maailmalle

”Näin viet brändisi ja viestisi maailmalle” oli ukkosillan otsikkona Porissa, jossa coworking-yhteisö Crazy Town ja Open Creative House järjestivät SuomiAreena -viikon oheistapahtuman. Kun AI-asiantuntija Anttu Koistinen oli puhunut tekoälyn mahdollisuuksista, keskusteltiin paneelissa siitä, miten luova tekijä voisi toimia parhaiten saadakseen tuotteensa näkyviin.  Puhumassa olivat muotisuunnittelija ja Deafmetal-brändin luoja Jenni Ahtiainen, toimittaja ja yrittäjä Jarkko Ambrusin sekä Pori Jazzin tuottaja Sanna Grönmark.

Onnistuneista suomalaisbrändeistä mainittiin Alvar Aalto sekä laulaja Erika Vikman, jonka artistipersoonassa on tietoisesti rakennettua aitoa epäaitoutta. Vastamelukuulokkeita valmistavan Valcon viestintää pidetään rohkeana ja rosoisena, ja kriisiviestintä on hoidettu upeasti. Myös Sun Effectsin valotaide festareilla ja tapahtumissa nostettiin esille.

Tärkeintä on tuotteen laadukkuuden lisäksi samastuttavuus ja aitous, ja tunnetusti huumori ja seksi myyvät. Arkiset asiat on osattava muokata poikkeuksellisiksi. Järkeistämme myöhemmin, mutta päätökset tehdään tunteella. Insinöörikansalle tunteet ovat vaikeita, siksi kaikki viestintä saisi olla rohkeampaa.

Jenni Ahtiainen on saanut Deafmetal-tuotemerkistään paljon hyvää palautetta, mutta merkin nimestä myös kritiikkiä. Osa vanhemmista asiakkaista yhdistää nimen virheellisesti deathmetallin, mutta suunnittelijaa oivaltava sanayhdistelmä vain hymyilyttää. Puolustautuminen on pakottanut hänet määrittelemään brändinsä arvot syvemmin. Hänen neuvonsa on, ettei kannata muuttua muiden mielipiteiden vuoksi, vaan uskoa omiin näkemyksiin. Kysymysmerkit häviävät ajan kanssa, kun tuotteen arvot ovat tarpeeksi selkeät ja vahvat.

Pori Jazzin brändi on muuttunut ajoista, jolloin 600 henkeä kokoontui rukouslauantaina, Kirjurinluodolla soi puritaaninen jazz, ja poliisit valvoivat, ettei paikalla hytkytä. Nykyään sekä jazz että pop yhdistyvät sujuvasti rytmimusiikki-termin alla.

Paneelissa pohdittiin myös median valtaa ja osuutta viestin löytymisessä. Helsingin Sanomien todettiin saavan arvostelua osakseen silloin, kun se harjoittaa ammattimaista ja oikeaa kritiikkiä.

Suomesta todettiin puuttuvan artistit, jotka uskaltavat puhua yhteiskunnallisista asioista. Raikkaana esimerkkinä rohkeudesta nostettiin Litku Klemetti, joka on noussut marginaalista isommille lavoille, koska hänellä on jotain sanottavaa.

Viestiminen vaatii artistilta paljon aikaa ja osaamista, jos toiveissa on julkisuus. Levy-yhtiöt taas kaipaavat usein artistibrändin tueksi vahvaa tarinaa. Introvertit taiteilijat ovat tarina itsessään, mutta heidän löytymiseensä tarvitaan viestinnällistä apua.

Jos henkilö brändätään, hänen pitää olla aito ja pitää rajansa – silloin hän pysyy kiinnostavana, kuten Pete Parkkonen. Robbie Williams sitä vastoin terapoi itseään keikalla. Tärkeintä on, että ollaan sellaisia kuin ollaan, ja esimerkiksi ujous on sympaattista ja tuttu tunne kuulijoille. Keskustelijat ovat samaa mieltä siitä, että rakennetun brändin keinotekoisuus paistaa läpi eikä keisarin uusilla vaatteilla nousta suosioon. Nykypäivän brändäyksessä nähdään enemmän epäaitoutta, eikä comebackien comebackejä enää jakseta. Rolling Stonesin kitaristin Keith Richardsin brändiä pidetään puolestaan loistavana, ”se kantaa vaikka soitto ei mee niin justiinsa”.

Kuultiinpa paneelissa yllättäen lopuksi myös mahdollisen ”lapsen syntymästä”, kun Ahtiainen, Grönmark ja Ambrusin keksivät yhdistää voimansa taistelussa festarikansan kuulon heikkenemistä vastaan. Panelistit myös toivat keskusteluun sitä, mitä muilta toivovat - huumoria, tunteita ja aitoutta.