Jokiluonnon tilan paraneminen on pysähtynyt Euroopassa 2010-luvulla

Arvostetussa Nature-tiedelehdessä juuri ilmestynyt tutkimus osoittaa kuitenkin karun totuuden. Nyt jokia vaivaavat uudet ongelmat, kuten maankäytön voimistuminen, vieraslajit ja ilmastonmuutos, joiden vuoksi monet sisävesien luontotyypit ovat uhanalaistuneet. Entiset, lähinnä ravinnekuormituksen hallintaan tähtäävät toimenpiteet eivät ole riittäviä uusien ympäristöriskien torjumiseksi, vaan tarvitaan uusia, entistä tehokkaampia menetelmiä. ”Esimerkiksi Suomessa pääosin laajamittaisista ojituksista johtuva sisävesien tummuminen on ongelma, joka vaatii kokonaisten valuma-alueiden mittakaavalla tapahtuvia entisöinti- ja suojelutoimia”, toteaa tutkija Kaisa-Leena Huttunen Oulun yliopistosta.

Tutkimus koostui yli 1800 aikasarjasta ja lähes 27 000 pohjaeläinnäytteestä 22 Euroopan maasta vuosilta 1968–2020. Useimmat pohjaeläimet, kuten päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset, viettävät lähes koko elämänsä sisävesissä. Erityisesti virtavesien selkärangattomat ovat hyvin monipuolinen ja lajirikas eliöryhmä. ”Pohjaeläimet ovat tärkeä osa jokiekosysteemejä, koska ne ylläpitävät monia keskeisiä ekosysteemitoimintoja. Ne hajottavat eloperäistä ainesta, suodattavat pienpartikkeleita vedestä ja välittävät levien tuottamaa ravintoa ylemmille ravintoverkon tasoille”, selittää Huttunen.

Kansainvälisessä tutkimuksessa hyödynnettiin Oulun yliopiston virtavesiekologian tutkimusryhmän ja Oulangan tutkimusaseman vuonna 2000 aloittamaa Oulankajoen sivuhaarojen seuranta-aineistoa. Nämä suomalaiset purot ovat säilyneet lähes muuttumattomina koko seurantajakson ajan ja kuvaavat tilannetta alueilla, joilla ihmistoiminta on vähäistä. ”Tällaisia lähes luonnontilaisista ympäristöistä kerättyjä aineistoja tarvitaan kuvaamaan ihmistoiminnasta riippumatonta vaihtelua. Lisäksi olisi tarve biologisille aikasarjoille ihmisen voimakkaasti muokkaamista vesistöistä. Sääli, että Suomessa ei ole panostettu niihin enemmän”, toteaa Oulangan tutkimusaseman johtaja, erikoistutkija Riku Paavola Oulun yliopistosta.

Paavolan mukaan Oulangan alueelta kerätty aineisto on maailmanlaajuisesti eräs harvoista pohjoisen jokiluonnon tilan arviointiin keskittyneistä seuranta-aineistoista. ”Aineiston ainutlaatuisuutta kuvaa se, että saamme jatkuvasti kyselyjä tutkijoilta, jotka haluavat paitsi liittää aineistomme osaksi suurempia, globaaleja kokonaisuuksia, myös käyttää sitä mallina pitkäaikaisseurantojen perustamiseksi”, Paavola kertoo. ”Tämä 23 vuotta sitten aloitettu Oulangan purojen biologinen seuranta on avannut virtavesiekologian tutkimusryhmälle mahdollisuuksia laajaan kansainväliseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen”, Huttunen vielä täydentää.

Suomesta tutkimuksen tekemiseen osallistui Oulun yliopiston tutkijoita ekologian ja genetiikan sekä maantieteen yksiköistä ja Oulangan tutkimusasemalta.

Tutkimusjulkaisu: Haase, P., Bowler, D.E., Baker, N.J. et al. The recovery of European freshwater biodiversity has come to a halt. Nature (2023). https://doi.org/10.1038/s41586-023-06400-1